Esa Salminen ja Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen. Johnny Kniga 2012. 243 s.
”Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt.”
Saeed Warsame otti yhteyttä Esa Salmiseen, koska halusi kirjoittaa kirjan pakolaisista eikä oma kielitaito riittänyt. Syntyi koskettava ja mielenkiintoinen kertomus kolmesta somalilaisesta pakolaisesta, joiden kautta heijastuvat monien turvapaikanhakijoiden kokemukset.
Pakolaisten totuus on tarinoiden takana. Jokainen heistä on joutunut ja joutuu elämään toisten ihmisten armoilla ennen kuin mahdollinen turvapaikan saaminen selviää.
Oikean tiedon hankkiminen on vaikeaa viranomaisille ja vielä vaikeampaa pakolaisille, jotka turvautuvat kohtalotovereihinsa. Elämänhallinta uudessa maassa on vaikeaa päätöksen jälkeenkin. Mielessä ovat kotiin jääneet, jotka odottavat tukea Euroopan paratiisiin päässeiltä. Edessä vähäpalkkainen työ ja kieliopinnot.
Turvaa haetaan moskeijasta, jonka opetus on ankarampaa kuin entisessä kotimaassa, aivan kuin uskonnon tulisi pystyttää suojamuuri, vaikka ympärillä on näkymätön muuri ja paljon metsää ja erämaata ilman uskontoakin. Joku saa silti ystävän Suomesta, toinen käpertyy itseensä ja kärsii hiljaa.
Saeed Warsame pakeni sisällissotaa Somaliasta Suomeen vuonna 1990. Hän on tehnyt maahanmuuttajatyötä useissa hankkeissa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja on nyt jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa. Esa Salminen on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa ja työskentelee toimitussihteerinä kehitysjärjestö Kepassa.
Tutustu myös
Hellman, Sonja : Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta. Like, 2013. lmt 
27.9.2013
Mohammed, suomalainen
Esa Salminen ja Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen. Johnny Kniga 2012. 243 s.
”Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt.”
Saeed Warsame otti yhteyttä Esa Salmiseen, koska halusi kirjoittaa kirjan pakolaisista eikä oma kielitaito riittänyt. Syntyi koskettava ja mielenkiintoinen kertomus kolmesta somalilaisesta pakolaisesta, joiden kautta heijastuvat monien turvapaikanhakijoiden kokemukset.
Pakolaisten totuus on tarinoiden takana. Jokainen heistä on joutunut ja joutuu elämään toisten ihmisten armoilla ennen kuin mahdollinen turvapaikan saaminen selviää.
Oikean tiedon hankkiminen on vaikeaa viranomaisille ja vielä vaikeampaa pakolaisille, jotka turvautuvat kohtalotovereihinsa. Elämänhallinta uudessa maassa on vaikeaa päätöksen jälkeenkin. Mielessä ovat kotiin jääneet, jotka odottavat tukea Euroopan paratiisiin päässeiltä. Edessä vähäpalkkainen työ ja kieliopinnot.
Turvaa haetaan moskeijasta, jonka opetus on ankarampaa kuin entisessä kotimaassa, aivan kuin uskonnon tulisi pystyttää suojamuuri, vaikka ympärillä on näkymätön muuri ja paljon metsää ja erämaata ilman uskontoakin. Joku saa silti ystävän Suomesta, toinen käpertyy itseensä ja kärsii hiljaa.
Saeed Warsame pakeni sisällissotaa Somaliasta Suomeen vuonna 1990. Hän on tehnyt maahanmuuttajatyötä useissa hankkeissa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja on nyt jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa. Esa Salminen on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa ja työskentelee toimitussihteerinä kehitysjärjestö Kepassa.
Tutustu myös
Hellman, Sonja : Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta. Like, 2013. lmt 
3.9.2013
Black Star Riders : All hell breaks loose
Nuclear Blast p2013
Kesti yllättävän pitkään, ennen kuin entinen Thin Lizzy kitaristi Scott Gorham kumppaneineen ymmärsi päästää irti legendaarisen bändin nimellä ratsastamisesta ja ennen kaikkea rahastamisesta. Uutta materiaalia tai kiertueita ei enää jatkossa tehdä ”Laihan Lissun” nimellä vaan Black Star Ridersina. Ja hyvä niin, sillä eiköhän ainoa oikea Thin Lizzy yhtye mennyt hautaan Phil Lynottin mukana jo vuonna 1986.
Black Star Ridersin debyyttilevy All hell breaks loose rokkaa ihan sujuvasti omilla ansioillaan mutta muistaa kyllä kumartaa ajoittain vahvastikin Lizzyn suuntaan ja varsinkin kappale Bound for glory on kuin suoraan joltain Lizzyn vanhalta levyltä. BS Ridersin levy on tyyliltään toimivaksi havaittua tuplakitaroilla ryyditettyä perusrokkia ja esimerkiksi kappaleet kuten Bloodshot, Valley of stones ja Kissin’ the ground ovat meneviä, monipuolisia vetoja.
Nähtäväksi jatkossa jääkin lähinnä se, haluaako Black Star Riders olla yksi yhteen Thin Lizzyn manttelinperijä ja kuulostaa hyvin paljon samalta kuin legendaarinen esikuvansa vai löytyykö oma, erottuvampi identiteetti ja radikaalimpi ilme lauluihin seuraavilla levyillä? Toimivaa se on toki näinkin, mutta ei kovin omaperäistä. (KK)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)