21.3.2013

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi: Veden viemää. Like, 2013
Alkuteos: Falvatten, 2012
Suomentanut: Jaana Nikula

”Vincent retkotti mahallaan sen miehen sylissä jota hän halveksi eniten maailmassa. Juuri sen miehen reisien päällä hän makasi ja kiukutteli kuin kömpelö lapsi joka ei tajua miten siinä niin oli käynyt. Helikopterin melu hukutti hänen kiljumisensa alleen, ohjaamo kallisteli sinne tänne, he olivat Vincentin helvetillisessä leikkikalussa.”

Suorvan pato Luulajanjoessa on murtunut, vesi vyöryy jokilaaksoon, ja tsunamin kaltainen aalto syöksyy kohti Pohjanlahtea. Virta vie mukaansa kaiken, puut, veneet, autot ja talot, eläimet ja ihmiset. Viestintäyhteydet katkeavat, apua ei saada.

Lukija kamppailee veden varaan jääneiden kanssa raivoisien vesimassojen keskellä. Tarkan kuvauksen ansiosta henkilöiden kohtaloihin eläytyy henkeään pidättäen. Kuka pystyy ajattelemaan selkeästi ja saa yllättäviä voimia paniikissa, kuka luovuttaa. Miten alhaisimmat vaistot heräävät oman hengen pelastamiseksi. Tulva-aalto on armoton, se nielaisee hyviä, mutta voi säästää pahoja.

Mikael Niemi on kirjoittanut vauhdikkaan romaanin, jota on vaikea laskea käsistään ennen viimeistä sivua. Jännittävyyttä lisää ajallinen ja paikallinen läheisyys. Kirja muistuttaa ihmisen voimattomuudesta luonnonvoimien keskellä, vaikka se ei maailmanlaajuista ekokatastrofia povaakaan.

Pohjoismaisten kertojien synkkiä tulevaisuudenkuvia:

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos 2012
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2005
P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen, Tammi 1983

Koti-Kajaani 16.3.2013 - lmt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti