Kirjaston lukupiiri kevät 2014

 Kirjoja Tornionlaaksosta ja Lapista

 

22.1.2014

Timo K. Mukka : Maa on syntinen laulu, 1964

19.2.2014 

Annikki Kariniemi : Tarina suuresta joesta, 1979

19.3.2014

K.M. Wallenius : Miesten meri, 1952

23.4.2014 

Yrjö Kokko : Sudenhampainen kaulanauha, 1953

21.5.2014

Runoja Lapista lukijoiden valinnan mukaan

Kirjaston lukupiiri kokoontuu keskiviikkoisin klo 17

pääkirjaston neuvotteluhuoneessa.

Lukupiiri on kaikille vapaa ja maksuton! Tervetuloa!

Lisätietoja

Kirjaston neuvonta 08-61552423 tai

Leena Marja Tikkanen

 

Doris Lessing: Lähimmäinen

Doris Lessing: Lähimmäinen. Otava 19987. – Suomentanut Heidi Järvenpää

Maudie Fowler, ”Marylebonen modisti”, eli rankan elämän yli yhdeksänkymmentävuotiaaksi ja kuoli sairauden uuvuttamana. Hänellä oli sukua, joka ei häntä muistanut, mutta hänellä oli ystävä, Janna.

Doris Lessingin alun perin salanimellä kirjoittama teos piirtää mieleenpainuvan kuvan vanhasta ihmisestä, joka ei suostunut viranomaisten holhoukseen. Hän ei halunnut köyhäinapua tai hyväntekeväisyyttä. Jannan ystävyyteen hän suostui lopulta uskomaan ja hyväksymään avun.

Janna, työorientoitunut muotilehden toimittaja, kiintyy omapäiseen vanhukseen ja

sitoutuu Maudien vaativaan huolehtimiseen, mihin hän ei ollut aikaisemmin kyennyt miehensä ja äitinsä sairauden aikana.

Lessing pohtii tässä 1983 ilmestyneessä kirjassaan vanhusten kohtaloa ja sitä miten haluamme itse vanheta ja kuolla. Miksi vieraan ihmisen kohtaaminen voi olla helpompaa kuin omaisten? Lopulta useimmat haluavat vain sen mikä on ilmeisintä, ympärilleen perheen, ”saada itkeä hiukan, nauraa hiukan, nukkua hiukan, riidellä hiukan…”  Vaikka teos sijoittuu Lontooseen, eikä juuri kukaan Suomessa joudu asumaan ilman vettä ja viemäriä, sen sanoma on vieläkin hyvin ajankohtainen.

Joulun henkeen sopii myös ihmisenä olemisesta ja lähimmäisenrakkaudesta omakohtaisesti ja koskettavasti kertova syksyn uutuus Anja Snellman : Pääoma.

(lmt)

EAGLES : The studio albums 1972-1979

EAGLES : The studio albums 1972-1979 WEA 2013

Levy-yhtiöt julkaisevat nykyään yhä useammin yhtyeiden ja artistien vanhoista julkaisuista koostettuja kokoelmia ja boxeja. Näihin on yleensä koottu yhteen ja samaan pakettiin useampia levytyksiä ja usein mukana on myös erilaisia bonuskappaleita ja ennen julkaisematonta materiaalia. Kokoelmien hinta on kuitenkin pyritty pitämään aika kohtuullisella tasolla. Syynä moiseen on arvatenkin maailmanlaajuisesti hiipunut äänilevymyynti, joten kuluttajaystävällisyys on perusteltua.
 

Yhdysvaltalaiselta EAGLES yhtyeeltä on juuri julkaistu kokoelma ”The studio albums 1972-1979”. Pikkuruinen boxi sisältää yhtyeen 6 ensimmäistä studioalbumia ja ulkoisesti levyt muistuttavat hauskasti miniatyyrikokoisia LP-levyjä. Levytykset vastaavat alkuperäistä julkaisua eikä bonuskappaleita levyihin ole lisäilty.

Vastikään Ylen Teema kanavalla nähdylle tuoreelle Eagles dokumentille tämä levypaketti tuo mukavasti lisää tarttumapintaa. Ainoana miinuspuolena voitaneen pitää sitä, että kokoelma ei sisällä minkäänlaista toimitettua tekstiliitettä tai vihkosta mukanaan. Mutta reilusti yli sata miljoonaa levyä myyneen yhtyeen ajaton, lukuisia radiohittejä sisältävä tuotantohan se pääasia onkin, joten musiikki puhukoon puolestaan! (KK)

Tarjonta tutuksi, osastot omiksi -valokuvakisa pääkirjastossa 13.-26.11.2013

Maltahan hetkeksi hengähtää

ja näiden kuvien kohteet kirjastosta selvittää.

Ei tehtävä ole ollenkaan mahdoton,

mutta kaikki osastot siinä kyllä kierrettävä on.

Ota kartta ja kuvat mukaasi

ja tee rauhassa oma kierroksesi.

Tutki vähän tarkemmin kirjastoa tätä,

älä yhtään osastoa väliin jätä.

Meiltä löytyy tarjontaa monenlaista,

aineistoa koti- ja ulkomaista.

Mietitäänpä vähän tarkemmin,

että saat käsityksen paremman sinäkin.

Neuvonnasta saat vastauksen moneen kysymykseen

sekä jatkoaikaa kaukolainaukseen.

Musiikkiosastolla sinua palvellaan ilolla,

siellä voit vaikka soitella pianolla.

Lukusalista löydät lehteä monen monta niin,

aineistoa paperisista sähköisiin.

Ylä- ja alakerran auloissa aina kannattaa

hienot taidenäyttelyt katsastaa.

Voit yläkerran kahvilassa hetken istahtaa

ja samalla kurkkua kostuttaa.

Kippe-kirjastoauto Kajaania laajasti kiertää,

on asiakkaiden sen reitit hyvä tietää.

Lasten osastolta kirjaa monta mukaan tarttuu,

siinä lukuinto ja – taito samalla karttuu.

Voit siellä tiistaisin lukukoirankin kohdata,

sille mukava on kirjaa lukea tai tavata.

Koira lukemista innoissaan kuuntelee

ja miettii, mitä tekstit nuo oikein merkitsee.

Samalla suunnalla havaitset

myös nuorten osaston teokset,

on tietokirjaa, romaania ja elokuvaa

runoa, dekkaria ja sarjakuvaa.

Myös nuorten aikuisten osasto huomioi,
sieltäkin teokset kotiin lainata voi.

Aikuisten puolella tietokirjoissa mennään laidasta laitaan,
yleisteoksista käsitöiden kautta historiaan.
Jos jokin kirja sinulta hukassa on,
silloin neuvonnasta löytyy apu verraton.

Elokuvat, äänikirjat ja kävelysauvatkin

löydät läheltä lainausautomaatin.

Dekkarit on romaaneista erilleen otettu
ja ihan omaan hyllyynsä asetettu.
Samoin on laita kaskujen ja vitsien,
teosten hymyn huulille nostavien.
Isotekstiset teokset auttavat,

jos pienet tekstit lukemista hidastavat.

Vielä Caiania-kokoelma löytyy kirjastosta tästä,
lukutilan läheisyydestä välittömästä.

Samalla suunnalla ”Hämishuone” myös,

asiakaspäätteillä voit tehdä omat työs’.
Mikrofilmihuone ketä se kiinnostaa,

sukututkijaa ainakin houkuttaa.

En malta olla mainitsematta suosikkejani omia,

sarjakuvia niin hienoja monia.

Samalla voisin muistuttaa,

että kattoonkin kannattaa kirjastossa katsahtaa.

Ei ole merkki ylpeydestä tämä,

vaan keino nähdä opastekyltit nämä.

Tulihan tässä jo selostettua aika paljon,

vaan ainakin yksi asia vielä kerrottava on.

Meinasi unohtua palautus- ja lainaustiski mulla,

siihen on kuitenkin kaikkien helppo tulla.

Siellä kävijöitä tervehditään iloisesti,

on mukava saada asiakkaita paikalle niin runsaslukuisesti.

Lopuksi vielä kerron säännöt kisassa tässä,

käy kirjastossa kuvien numerot karttaan merkitsemässä.

Muista kartan reunaan vielä nimesi kirjoittaa,

että arpaonnen kohdatessa voimme sulle palkinnot toimittaa.

Kahden viikon verran jatkuu kisa tää,

ethän siitä sinäkään siis pois jää!

Minähän nämä selostukset muistiin pistin,

olen se harjoittelija-Ulla luona tiskin.

Voin kanssasi osastot kierrellä,

jos haluat niistä tarkemmin kysellä.

Tule siis luokseni rohkeasti,

niin etsitään yhdessä jokainen rasti.

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu. Kuvittanut Jussi Kaakinen. Maahenki. 2013.

Ahmattien yö on talonpoikaiskulttuurisäätiön julkaisema kekriperinteestä kertova lasten ja nuorten seikkailukirja. Kirjassa kaupungissa asuvat mummo ja lastenlapset Tapsa, Kake ja Liisa lähtevät mummon mökille laittamaan paikkoja talvikuntoon. Kulkupelinä on mummon vuosikymmeniä palvellut Volvo Amazon. Joukko matkustaa valojen täyttämästä kaupungista kohti pimenevää maaseutua ja käännyttyään sivutielle he ehtivät nähdä vilauksen oudosta hahmosta auton valokeilassa juuri ennen kuin auto tekee tenän ja sammuu keskelle säkkipimeää suoaukeaa.

On tulossa kekriyö, jolloin kuolleet nousevat haudoistaan ja pahat ja hyvät henget ovat liikkeellä. Outo hahmo on kekripukki, joka on menossa juhlaillalliselle sukukartanoon. Vapaaherra von Lapio on tarjoamassa kekriyön ateriaa sukulaisilleen, jotka kaikki asuvat jo hautausmaalla.

Mummo ja lapset lähtevät yön pimeyteen etsimään apua ja ajautuvat kukin erilaisiin kekriyön perinnemenoihin. Kake ja Liisa löytävät tiensä kylätalolle, jonne kyläläiset ovat kokoontuneet juhlimaan. Tapsa löytää itsensä sukukartanon illallisilta ja pääsee näkemään, mitä seuraa, kun kekripukki jätetään nälkäiseksi. Tässä tarinassa kekripukkia ei polteta, vaan ahneuksissaan se joutuu toisenlaiseen tuliseen tilanteeseen. Aamun valjettua autokin taas käynnistyy ja mummo esittelee lapsille yöllä kohtaamansa uuden ystävän.

Teos on jännittävä sekoitus vanhoja tarinoita ja tämän päivän elämäntyyliä. Se on osa talonpoikaiskulttuurisäätiön Kekristä kansanjuhla –hanketta, jonka tarkoituksena on uusintaa kekriperinnettä. Hankkeen tuloksena on tuotettu sivusto www.kekri.fi , josta löytyy paitsi tietoa vanhasta kekriperinteestä myös ohjeita nykyajan kekrin juhlintaan. PA

Koulun laulutunnilla

Pajamo, Reijo Koulun laulutunnilla : tietoa vanhoista koululauluista
Repale-Kustannus 2013

Koulun laulutunnilla –kirjassa esitellään perinteisiä koululauluja. Ne on jaettu isänmaallisiin lauluihin, juhla-aikain lauluihin, vuodenaikoihin, luontoon ja hengellisiin lauluihin. Lauluesittelyissä kerrotaan niiden tekijöistä ja syntytaustoista sekä alkuperäisistä teksteistä.

Kainuulaisista tekijöistä kirjassa on Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ja Tiu tau tilhi. Kiannon tuotantoon sisältyy runsaasti myös luontoaiheisia runoja, joista kirjassa on runo Ne leimuaa, ne loimuaa eli Revontulten leikki.

Kirja on jatkoa Pajamon aiemmin ilmestyneelle teokselle Lehti puusta variseepi, jossa myös esitellään vanhoja koululauluja. Pajamo mainitsee, että laulamisella ei ole enää koululaitoksessa samaa asemaa kuin ennen, mutta se ei ole vähentänyt koululaulujen arvostusta. Viime vuosina koululauluille on löydetty uutta käyttöä mm. muistisairaiden hoitokeinona. Esim. Miina Sillanpää säätiö on käynnistänyt ”Muistaakseni laulan”-projektin. Se perustuu tutkimukseen, joka osoitti laulamisen parantavan muistamista ja mielialaa sekä tietoisuutta ympäristöstä.

Tämä laulukirja onkin oiva apu vanhemmalle väestölle muistin virkistämiseksi ja vanhojen aikojen muisteluun musiikin keinoin. (HH)

Jörn Donner: Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset

Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset : pahoinvoinnin historiaa Suomessa. Ensimmäinen osa Tekijä: Donner, Jörn, suomentanut: Kari Koski. - Kustantaja: Helsingissä : Otava, 2013, 1084 s., 47 kuvas.

Mammutti sisältää muistelmia, aikaisemmin julkaistuja tekstejä ja lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Minäkertojan lisäksi puheenvuoron saavat J ja Frerdric Kock, kuvitteellinen toimittaja.

Kirja painaa, sitä pitää lukea istuen, etenen hitaasti. Katkelmallisuudesta johtuen tekstiin pitää paneutua, mutta se on palkitsevaa. Donner on työnarkomaani, joka on koko ajan liikkeessä, ihmissuhteesta toiseen, maasta toiseen, ammatista toiseen.

Hän haluaa ärsyttää, mutta muistaa itseensä kohdistuneet arvostelut. Kadehtiikin. Piirtää hienoja henkilökuvia, kertoo tapaamisista ja tapahtumista. Naisia on paljon, mieluiten jossain kauempana.

Jörn kirjoittaa ja kalastaa intohimoisesti jo lapsena. Isä on kuollut, äiti sairastaa ja asuu kaupungissa, yhteyttä pidetään kirjeitse. Nuoren Jörnin ja äidin välinen kirjeenvaihto on kiehtovaa ja koskettavaa luettavaa.

Jörn Donner seuloo papereitaan ja polttaa niitä, kirjoittamista hän ei halua lopettaa. Terveystarkastuksista hän hakee todistetta, että hän jaksaa, jaksaa. Toinen osa? Tulee mieleen Eino Leino
“Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin / jo lapsena leimusin, nuorena paloin, / mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, / jos vielä on valkeutta sulla!”

Yöpöydälle suosittelen: Olof Lagercrantz: Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. 1986. 91 s. (lmt)

Elina Rouhiainen: Kesytön

Elina Rouhiainen: Kesytön. Susiraja 1. Tammi 2012.

Kesytön on nuorten fantasiaromaani, joka sijoittuu Kainuuseen. Tekijä on nuori helsinkiläinen esikoiskirjailija. Kirjan päähenkilö lukioikäinen Raisa menettää yksinhuoltajaäitinsä liikenneonnettomuudessa.

Raisan lähimmäksi sukulaiseksi osoittautuu äidin synnyinseudulla Kainuun Hukkavaarassa elävä Jaska-eno, jota Raisa ei ole aiemmin tiennyt olevan olemassakaan.

Koska äidin menneisyys kiinnostaa Raisaa, hän muuttaa Jaska-enon luo, aloittaa lukion pienellä kainuulaispaikkakunnalla ja törmää outoihin ilmiöihin. Pikku hiljaa Raisalle paljastuu, että suurin osa kyläläisistä on puoliksi ihmisiä ja puoliksi susia. Raisa saa ystäväkseen Nikon, jonka kanssa hän voi jakaa kokemuksiaan. Hän kohtaa hämmentävän siniset silmät omaavan Mikaelin, jonka katse on vähällä viedä jalat alta. Mikael vain on varattu. Hänen tyttöystävänsä on ihmissusi ja yhteisöllä on odotuksia heidän suhteensa, mutta Mikael ja Raisa löytävät toisensa. Yhteisö ei kuitenkaan katso heidän yhdessäoloaan hyvällä ja Raisa tuntee olonsa uhatuksi. Törmäyksiltä ei vältytä ja Raisa löytää itsestään piirteitä, jotka osoittavat hänenkin omaavan yliluonnollisia kykyjä.
Kirjailija Elina Rouhiainen ilmoittaa erikoisalakseen paranormaalin romantiikan. Fantasiakirjoja nuorille ilmestyy runsaasti, mutta kotimaisena ja Kainuuseen sijoittuvana tämä sarja on tervetullut. Sarja on paitsi romanttinen myös vauhdikas ja jännittävä. Juonen kehittely on sen verran monipuolinen, että jännitystä riittää tuleviinkin sarjan osiin. Rouhiainen suunnittelee tekevänsä susiraja-sarjasta neliosaisen. Sarjan toinen osa Uhanalainen on ilmestynyt kesällä 2013 ja kolmas osa on työn alla. PA

Mohammed, suomalainen

Esa Salminen ja Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen. Johnny Kniga 2012. 243 s.

”Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt.”

Saeed Warsame otti yhteyttä Esa Salmiseen, koska halusi kirjoittaa kirjan pakolaisista eikä oma kielitaito riittänyt. Syntyi koskettava ja mielenkiintoinen kertomus kolmesta somalilaisesta pakolaisesta, joiden kautta heijastuvat monien turvapaikanhakijoiden kokemukset.

Pakolaisten totuus on tarinoiden takana. Jokainen heistä on joutunut ja joutuu elämään toisten ihmisten armoilla ennen kuin mahdollinen turvapaikan saaminen selviää.

Oikean tiedon hankkiminen on vaikeaa viranomaisille ja vielä vaikeampaa pakolaisille, jotka turvautuvat kohtalotovereihinsa. Elämänhallinta uudessa maassa on vaikeaa päätöksen jälkeenkin. Mielessä ovat kotiin jääneet, jotka odottavat tukea Euroopan paratiisiin päässeiltä. Edessä vähäpalkkainen työ ja kieliopinnot.

Turvaa haetaan moskeijasta, jonka opetus on ankarampaa kuin entisessä kotimaassa, aivan kuin uskonnon tulisi pystyttää suojamuuri, vaikka ympärillä on näkymätön muuri ja paljon metsää ja erämaata ilman uskontoakin. Joku saa silti ystävän Suomesta, toinen käpertyy itseensä ja kärsii hiljaa.

Saeed Warsame pakeni sisällissotaa Somaliasta Suomeen vuonna 1990. Hän on tehnyt maahanmuuttajatyötä useissa hankkeissa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja on nyt jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa. Esa Salminen on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa ja työskentelee toimitussihteerinä kehitysjärjestö Kepassa.

Tutustu myös
Hellman, Sonja : Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta. Like, 2013.
lmt

Black Star Riders : All hell breaks loose

Black Star Riders : All hell breaks loose
Nuclear Blast p2013

Kesti yllättävän pitkään, ennen kuin entinen Thin Lizzy kitaristi Scott Gorham kumppaneineen ymmärsi päästää irti legendaarisen bändin nimellä ratsastamisesta ja ennen kaikkea rahastamisesta. Uutta materiaalia tai kiertueita ei enää jatkossa tehdä ”Laihan Lissun” nimellä vaan Black Star Ridersina. Ja hyvä niin, sillä eiköhän ainoa oikea Thin Lizzy yhtye mennyt hautaan Phil Lynottin mukana jo vuonna 1986.

Black Star Ridersin debyyttilevy All hell breaks loose rokkaa ihan sujuvasti omilla ansioillaan mutta muistaa kyllä kumartaa ajoittain vahvastikin Lizzyn suuntaan ja varsinkin kappale Bound for glory on kuin suoraan joltain Lizzyn vanhalta levyltä. BS Ridersin levy on tyyliltään toimivaksi havaittua tuplakitaroilla ryyditettyä perusrokkia ja esimerkiksi kappaleet kuten Bloodshot, Valley of stones ja Kissin’ the ground ovat meneviä, monipuolisia vetoja.

Nähtäväksi jatkossa jääkin lähinnä se, haluaako Black Star Riders olla yksi yhteen Thin Lizzyn manttelinperijä ja kuulostaa hyvin paljon samalta kuin legendaarinen esikuvansa vai löytyykö oma, erottuvampi identiteetti ja radikaalimpi ilme lauluihin seuraavilla levyillä? Toimivaa se on toki näinkin, mutta ei kovin omaperäistä. (KK)

Tapani Bagge: Kiljusen uusi herrasväki

Tapani Bagge: Kiljusen uusi herrasväki. Kuvittanut Mika Launis. Satukustannus 2012.

Jalmari Finnen kirjoittama alkuperäinen Kiljusen perheen seikkailuista kertova kirjasarja ilmestyi vv. 1914-25. Teokset kertovat 1910-luvun Suomesta. Näiden teosten pohjalta on Tapani Bagge kirjoittanut Kiljusen uudesta herrasväestä, jonka seikkailuista voi tunnistaa 1960-luvun tunnelmia.

Kiljusen perheen hahmot ovat samat Finnen luomat henkihahmot: lyhyt ja lihava isä Kiljunen, pitkä ja laiha äiti Kiljunen, kaksospojat Mökö ja Luru, pikkusisko Plättä ja villakoita Pulla. Baggen huumori löytyy tämän päivän tyyliin hieman eri asioista kuin Finnellä, mutta hahmot koheltavat samaan tapaan kuin esikuvassa.

Juhannussauna syttyy palamaan ja samoin tein palaa asuintalokin. Niinpä perhe päättää muuttaa Helsinkiin. Tästä ideasta naapurusto kotikylässä on erittäin innoissaan. Finnen Kiljusissa kaksoset Mökö ja Luru saavat aikaan kaikenlaista yllättävää, mutta Baggen teoksessa aikuisten toiminta kuvataan enemmän hassuna. Talonmies Takkunen esittelee taloyhtiön sääntöjä ja Viulu-Masa on keksinyt todella toimivan tavan ansaita soitollaan. Ja kun Kiljuset uusine ystävineen etsiytyvät Suomi-Ruotsi jalkapallomaaotteluun, löytyy katsomosta kaljupäinen presidentti paksun punanenäisen toimittajan haastateltavana. Näistä hahmoista kuvittaja Mika Launis on muovannut tunnistettavan näköisiä.

Tapani Baggelta on tulossa syyskuussa Kiljusen uusi herrasväki, osa 2: kaupunkielämää. Ensimmäisen osan luettuaan toista osaa jää odottamaan mielenkiinnolla. PA

Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri 2013

Neljä näkökulmaa sotaan

Lukupiirin aiheena on sota neljän eri teoksen näkökulmasta. Kukin kuvaa sodan mielettömyyttä ja sen keskelle joutuneiden ihmisten kohtaloita. Aikaa teosten ílmestymisten välillä on kulunut 50 vuotta, kaksi miesten, kaksi naisten kirjoittamia.

Lukupiiri kokoontuu keskiviikkoisin klo 17 pääkirjaston neuvotteluhuoneessa.

11.9.2013 Ulla-Lena Lundberg : Marsipaanisotilas, 2001

9.10.2013 Veijo Meri : Manillaköysi, 1957

6.11.2013 Sirpa Kähkönen : Lakanasiivet, 2007

4.12.21013 Pentti Haanpää : Yhdeksän miehen saappaat, 1954

Lukupiiri on kaikille avoin ja maksuton

Tutustu uuteen kirjaan, koe vanha teksti uudelleen.
Tervetuloa!

Max Raabe : Küssen kann man nicht alleine

Max Raabe & Palast Orchester : Küssen kann man nicht alleine
Palast Musik 2011

Max Raabe & Palast Orchester on vanhan eurooppalaisen ja amerikkalaisen iskelmän tulkki. Saksalainen Max Raabe perusti orkesterinsa 1980-luvulla opiskelijakavereidensa kanssa. Kun hän sai lauluopintonsa loppuun hän ryhtyi konsertoimaan orkestereineen ympäri maata.Pikkuhiljaa hän kiinnostui 20-30-lukujen viihteestä ja ryhtyi keräämään sen ajan vinyylilevyjä ja opettelemaan ko. musiikkityyliä. Orkesteri on saanut hyvin nimeä maailmalla ja keväällä se esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa. Se on myös visuaalisesti tyylikäs ja viihdyttävä kokonaisuus.

Max Raaben tavaramerkkinä on mahdollisimman vähäeleinen esiintymistapa, artikulointi on tiukan korrektia ja kaikki laulut lauletaan saksaksi. Esiintyminen tapahtuu pilke silmäkulmassa ja musisointi on huolellisen viihdyttävää. Ainakin saksankielisen iskelmän ystävälle tämä on suositeltava ja piristävä levy, joka poikkeaa englanninkielisen musiikin valtavirrasta. (HH).

Argo (dvd)

Argo on poliittinen jännäri, joka pohjautuu vuoden 1979 tositapahtumiin, jossa CIA:n salaisen operaation tavoitteena oli pelastaa kuusi amerikkalaista diplomaattia Iranista. Elokuvan ohjaajana toimii Ben Affleck, joka on myös yksi leffan tuottajista George Clooneyn ja Grant Heslov’n ohella. Affleck on myös pääosassa elokuvatuottajaksi tekeytyvänä agentti Tony Mendezinä, joka peitetarinansa mukaisesti katsastaa Iranissa mahdollisia scifi-elokuvan kuvauspaikkoja. ”Tekoelokuvan” tuottajan ja erikoistehostemiehen rooleissa nähdään pitkän linjan laatunäyttelijät Alan Arkin ja John Goodman.

Odotukset Argoa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkealla, koska poliittiset trillerit tahtovat usein olla varsin puisevia keskusteluleffoja. Eikä parhaan elokuvan Oscarin voittajan titteli toimi yleensä meriittinä nostamaan innostusta elokuvaa kohtaan. Tällä kertaa kävi toisin ja leffa tempaisi vastustamattomasti mukaansa juuri poskettoman tarinansa ja pikkuhiljaa kehittyvän jännityksen ansiosta. Argo on hyvällä tavalla vanhanaikainen jännityselokuva ja erottuu nykyjännäreiden tasaisesta massasta. Elokuvassa on vakavista tapahtumista huolimatta runsaasti huumoria, jota erityisesti konkarit Arkin ja Goodman tuovat hersyvillä hahmoillaan. Tapahtumat ovat sitä tasoa, että tällaista keksittyä tarinaa ei kukaan uskoisi. Ja tämä tarina on tosi! Tiettyjä tapahtumia elokuvaan on tietysti dramatisoitu, mutta osittain tarina kuitenkin seuraa todellisia tapahtumia ilmeisesti jopa dokumentaarisen tarkasti.

Argo on jälleen onnistunut ohjaustyö Affleckilta ja myös hänen aiemmat ohjauksensa Gone Baby Gone (2007) ja The Town (2010) kannattaa ehdottomasti katsastaa.
   JO

Tynni-Haavio, Aale : Kuva kaivattuni

Aale Tynni –Haavio
Kuva kaivattuni: P. Mustapään runojen taustaa (Salainen )/ Toimittanut Riitta Seppälä
WSOY 2005, 185 sivua.

Kajaanin Runoviikon keskeisen runoilijan, Aale Tynnin, syntymästä on kulunut sata vuotta. Käsikirjoituksen, joka kertoo Aale Tynnin ja Martti Haavion koskettavan rakkaustarinan, kirjailija oli merkinnyt salaiseksi elinajakseen. Kirjan on toimittanut Aale Tynnin tytär.

Akateemikko Aale Tynni (1913-1997) oli kansainvälisesti tunnustettu kirjailija, merkittävä kääntäjä ja toimittaja. Hänen lyriikassaan yhdistyvät järki ja tunne. Naistutkimus on löytänyt erityisesti hänen äitiyteen ja synnyttämiseen liittyvät runonsa.

Aale Tynni tutustui ihailemaansa runoilijaan, WSOY:n kirjalliseen johtajaan Martti Haavioon 1940-luvulla. Ystävyys syveni ja pian he olivat toistensa tärkeimmät kirjalliset innoittajat ja kriitikot. Tahoillaan naimisissa olleiden runoilijoiden suhde koetteli molempia perheitä ja siitä juoruttiin. Martti Haavion puoliso kuoli vuonna 1951, mutta vasta yhdeksän vuotta myöhemmin Aale Tynni erosi ensimmäisestä miehestään ja solmi avioliiton Haavion kanssa.

Näiden sukulaissielujen yhteistyö tuotti muiden tekstien ja toimitustöiden lisäksi unohtumattomia rakkausrunoja, jotka usein on muovailtu balladien, kansantarujen ja -tanssien mittaan. Heidän runonsa ovat täynnä viestejä ja vastauksia toistensa ajatuksiin. Aale Tynni avaa kirjassaan runojen taustoja. ”Nämä kaksi jokea juoksivat yhteen”.


Aale Tynnistä ja hänen runoudestaan:

"Sain roolin johon en mahdu": suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. 1989: T. Hökkä, Runouden kodissa - Aale Tynnin lyyrikontyöstä

Tanssilaulu : teitä Aale Tynnin runouteen. 1993

Aale Tynni: Inkeri, Inkerini. 1990

Syyskuussa ilmestyy Riitta Seppälän ja hänen poikansa Mikko Olavi Seppälän laatima elämäkerta ”Aale Tynni : hymyily, kyynel, laulu” (WSOY 2013 ennakkotieto).

(lmt)

Laajarinne, Jukka: Isä vaihtaa vapaalle

Jukka Laajarinne, Timo Mänttäri

Isä vaihtaa vapaalle

WSOY kuvakirja vuodelta 2013

Puolukka on tyttö, joka haaveilee lemmikkieläimestä ja siitä, että hänellä olisi enemmän aikaa vanhempiensa kanssa.

Äiti ja isä olivat aina töissä. Joskus isän työmatkat kestivät monta päivää, ja välillä Puolukka haettiin iltapäivähoidosta vasta iltapalalle. ”Minä haluaisin, että olisitte enemmän kotona”, Puolukka sanoi eräänä iltana ”Tiiankin äiti on kotona joka päivä!”.

Puolukan isä on itsekin väsynyt työhönsä salaisena agenttina, joten hän on valmis jättämään sen saman tien ja lähtemään seikkailuretkelle Puolukan kanssa. Niinpä hän päättää irtisanoutua heti. Aamulla työnantaja lähettää asiamiehen houkuttelemaan isää takaisin töihin, mutta hän tulee kesken koulupäivän hakemaan tytärtään seikkailuretkelle. Matkaan lähdetään kovaa vauhtia, mutta ongelmia ilmenee jo heti alkuun, kun luottokortti ei toimikaan. Kuinka kauan seikkailuretki ilman rahaa voi kestää varsinkin, kun auto särkyy jo heti alussa? Pääseekö Puolukan isä karkuun työelämän paineita?

Kuvakirjan on kirjoittanut tällä hetkellä Sveitsissä asuva, mutta Lahdessa vuonna 1970 syntynyt kirjailija ja koti-isä Jukka Laajarinne. Ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi hän oli matemaattisten aineiden ja filosofian opettaja. Muita hänen kirjoittamiaan lastenkirjoja ovat esimerkiksi Ruoalla ei saa leikkiä, Minä en laske kymmeneen, Mummon kone ja Onnenpossu. Kirjan kuvituksen on tehnyt Timo Mänttäri. Se on värikäs ja vauhdikas ja välillä kerronta etenee hieman sarjakuvamaisesti.

Aino Kopperoinen

AEROSMITH : Music from another dimension

AEROSMITH : Music from another dimension!


Columbia records p2012



Jo lähes hajoamisen partaalla vuosikaudet keikkunut ja hiljaiseloa julkaisurintamalla pitkään pitänyt konkariyhtye Aerosmith julkaisi vihdoin, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, albumillisen kokonaan uutta musiikkia vuoden 2012 lopussa. 15 kappaletta sisältävä levy Music from another dimension ei sinänsä mullista maailmaa eikä sisällä klassikkostatukseen yltäviä lauluja mutta vanhan tutun Aerosmithin niistä kyllä edelleen tunnistaa. Monissa liemissä marinoituneet muusikot osaavat asiansa edelleen yli neljänkymmenen vuoden kokemuksella ja pitkä levytystaukokaan ei mainittavammin näy lopputuloksesta.

Aerosmithille tyypilliseen tapaan levyltä löytyy niin menevämpiä rock kappaleita kuin uskottavuuden rajamailla horjuvia imeliä balladejakin. Kappaleet kuten ´´Luv XXX´´, ´´Out goes lights´´, ´´Street Jesus´´ ja ´´Legendary child´´ ovat hyvin tunnusomaista Aerosmithiä, niin hyvässä kuin huonossa.

Aerosmithille, kuten niin monille muillekin pitkän linjan yhtyeille, harvakseltaan julkaistavat uudet levyt alkavat olla niitä uran viimeisimpiä. Bändin pitkälle uralle mahtuu 15 enemmän tai vähemmän onnistunutta studioalbumia ja yli 150 miljoonaa myytyä levyä. Music from another dimension on kaiken kaikkiaan sujuvan kelpo jatkumo yhtyeen albumeihin ja jos se jää heidän viimeisekseen, niin se on siinä tapauksessa ihan kelvollinen uran päätös. (KK)

Kuningas Litmanen

Kuningas Litmanen (dvd)


Kuningas Litmanen kertoo Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilijan, Jari ”Litti” Litmasen jalkapallourasta. Suomen kaltaisessa jääkiekkomaassa ei ehkä ihan täysin ymmärretä miten tunnetusta ja suositusta urheilijasta Litmasen kohdalla on kysymys. Litmasen saavutusten suuruudesta saa jonkinmoisen kuvan, kun ajattelee, että kuningaspeli jalkapallo on maailman suosituin ja harrastetuin urheilulaji. Jos sellaisessa lajissa pääsee Suomen kaltaisesta pikkumaasta maailman ehdottomalle huipulle, niin ihan mistä tahansa pallonpotkijasta ei voi olla kysymys.

Dokumentti kuvaa Litmasen uraa Lahden reippaasta HJK:n ja Mypan kautta Ajaxiin ja sieltä edelleen mm. Barcelonaan ja Liverpooliin. Dokumentissa keskitytään lähinnä Litmasen huippuvuosiin. Litmanen on aina ollut julkisuuskuvaltaan pidättyväinen, eikä tämä elokuvakaan päästä paljoa pintaa syvemmälle. Muutamassa kohtauksessa paljastuu Litmasen tunteellinen puoli, mutta silti hän pysyy ihmisenä eräänlaisena mysteerinä. Vanhat pelikaverit kuvailevat dvd:n ekstroista löytyvissä haastatteluissa Litin veijarimaista luonnetta, joka on täysin erilainen kuin hänen tietoisesti rakentama pokerinaamainen julkisuuskuvansa. Juuri tämän vuoksi koko dvd:n kiinnostavin anti löytyykin ekstramateriaaleista.

Kuningas Litmanen on sinällään varsin tavanomainen urheilijan muotokuva. Kritisoitavaa löytyy siitä, että peli- ja harjoittelumateriaalia on aivan liian vähän ja puhuvia päitä sitäkin enemmän. Kaikesta huolimatta ainakin tällainen nuoruusvuosinaan jalkapalloa harrastusmielessä potkiskellut viihtyi leffan parissa oikein mukavasti. Jari Litmanen on dokumenttinsa ansainnut.

JO

Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen.
Suomentanut Sanna van Leeuwen.
Siltala 2012. - 340 s.

Paul ja Serge Lehmanin veljesten illallinen alkaa Aperitiivistä ja päättyy Juomarahaan. Illallinen syödään pitkän kaavan mukaan, mutta pääasia on perheiden lasten tekojen selvittely.

Viitteen tulevasta saa johdannosta, jossa siteerataan elokuvaa ”Reservoir dogs”. Pyssyt eivät pauku, mutta sanat, nyrkit ja potkut irtoavat lujasti. Kirjassa pahuus selviää pala palalta niin maukkaasti, että lukija nielee koko epämiellyttävän tarinan.

Miten suhtautua kirjaan, josta ei löydy muita sympaattisia hahmoja kuin valtaan pyrkivä poliitikko? Psykologin hoidossa oleva veli ei ole ainoa, jonka maailmankuva on vinoutunut. Kirjailija kysyy kärjistäen miten pitkälle olet valmis menemään suojellaksesi lähimmäistäsi, mainettasi tai kunniaasi?

Samaa kysyy Karin Alvtegen kirjassaan ”Varjo” (WSOY 2008). Sen henkilöt ja tapahtumien käsittely kuitenkin auttavat pitämään kysymyksen kauempana omasta elinpiiristä.

Illallisen lopussa ei ole sovitusta. Jäljelle jää närästyksen kaltainen ihmettely siitä, miten elämä jatkuu. Illallinen on Herman Kochin ensimmäinen suomennettu teos. Se on voittanut Hollannissa arvostetun Publieksprijs-palkinnon. Kustantamon ennakkotietojen mukaan syksyllä ilmestyy Herman Kochilta toinen suomennos ”Lääkäri”. (lmt)

Kirjallisuusluento ke 22.5.2013 klo 17

Kirjallisuuden politiikkaa käsittelevää väitöskirjaa tekevä, kansainvälisen politiikan tohtoriopiskelija, YTM

Heikki Sirviö:

"Satiirin pohjoinen ulottuvuus Haanpään, Huovisen, Erno Paasilinnan, Rosa Liksomin ja M-P Heikkisen kirjallisuudessa"

Luento on kaikille avoin ja maksuton.

Tervetuloa !

Ende, Michael: Momo

Michael Ende: Momo - merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan. Suom. Marikki Makkonen. WSOY. 1977.


Michael Enden klassikkokirja Momo julkaistiin ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten Saksassa vuonna 1973. Kirja kertoo pienestä Momo-tytöstä, jolla on ihmeellinen taito kuunnella ihmisiä omalla erityisellä tavallaan. Ja ihmiset puhuvat hänelle. Momo saa paljon ystäviä ja hänellä on aikaa heille ja heidän iloilleen ja suruilleen.

Seudulle on alkanut ilmestyä harmaita herroja, jotka huomiota herättämättä houkuttelevat ihmisiä säästämään aikaansa. Heidän mielestään aikaa ei ole tuhlattavaksi. He saavat ihmiset kiirehtimään, lopettamaan turhat jaarittelut. Juttelemiset ovat heidän mielestään hukkaan heitettyä aikaa.

Vähitellen harmaiden herrojen vaikutusvalta kasvaa varsinkin aikuisten keskuudessa. Lapset jäävät vaille aikuisten huomiota. Momo on ainoa, joka huomaa harmaiden herrojen ilmaantumisen. Muut eivät heitä näe, vaikka heitä on yhä enemmän. Niinpä Momo yrittää ystäviensä avulla taistella harmaita herroja vastaan, mutta lopulta kaikki ovat harmaiden herrojen vallassa paitsi Momo.

Hänen avukseen tulee kilpikonna, joka johdattaa hänet mestari Horan luo. Mestari asuu ei-koskaan-kujalla ei-missään-talossa. Yhdessä he ryhtyvät pelastamaan aikaa aikavarkaiden käsistä. Harmaat herrat ovat koonneet ihmisten säästämää aikaa aikavarastoihin ja elävät siitä. Momo ottaa tehtäväkseen paljastaa näiden varastojen paikan, mutta sitä ennen aika on pysäytettävä.

Michael Enden kirja on jännittävä fantasiatarina, josta löytyy mielenkiintoisia filosofisia ajatuksia ajasta, elämästä ja sen tarkoituksesta. Teoksen pohjalta on Routa valmistanut tanssiteatteriesityksen lapsille. Esitys saa ensi-iltansa Generaattorilla 6.4.13. PA

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi: Veden viemää. Like, 2013
Alkuteos: Falvatten, 2012
Suomentanut: Jaana Nikula

”Vincent retkotti mahallaan sen miehen sylissä jota hän halveksi eniten maailmassa. Juuri sen miehen reisien päällä hän makasi ja kiukutteli kuin kömpelö lapsi joka ei tajua miten siinä niin oli käynyt. Helikopterin melu hukutti hänen kiljumisensa alleen, ohjaamo kallisteli sinne tänne, he olivat Vincentin helvetillisessä leikkikalussa.”

Suorvan pato Luulajanjoessa on murtunut, vesi vyöryy jokilaaksoon, ja tsunamin kaltainen aalto syöksyy kohti Pohjanlahtea. Virta vie mukaansa kaiken, puut, veneet, autot ja talot, eläimet ja ihmiset. Viestintäyhteydet katkeavat, apua ei saada.

Lukija kamppailee veden varaan jääneiden kanssa raivoisien vesimassojen keskellä. Tarkan kuvauksen ansiosta henkilöiden kohtaloihin eläytyy henkeään pidättäen. Kuka pystyy ajattelemaan selkeästi ja saa yllättäviä voimia paniikissa, kuka luovuttaa. Miten alhaisimmat vaistot heräävät oman hengen pelastamiseksi. Tulva-aalto on armoton, se nielaisee hyviä, mutta voi säästää pahoja.

Mikael Niemi on kirjoittanut vauhdikkaan romaanin, jota on vaikea laskea käsistään ennen viimeistä sivua. Jännittävyyttä lisää ajallinen ja paikallinen läheisyys. Kirja muistuttaa ihmisen voimattomuudesta luonnonvoimien keskellä, vaikka se ei maailmanlaajuista ekokatastrofia povaakaan.

Pohjoismaisten kertojien synkkiä tulevaisuudenkuvia:

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos 2012
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2005
P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen, Tammi 1983

Koti-Kajaani 16.3.2013 - lmt

Men In Black 3

Men in Black 3 (dvd)


Miehet mustissa matkustaa tällä kertaa ajassa taaksepäin. Pääosissa nähdään jälleen agentit J (Will Smith) ja K (Josh Brolin/Tommy Lee Jones). K on kehissä pääasiassa vuoden 1969 versiona. Tällä kertaa J:n ja K:n harmina on superroisto Boris (Jemaine Clement), joka pakenee vankityrmästään ja suuntaa menneisyyteen. Boris yrittää muuttaa tapahtumia listimällä K:n ennen kuin tämä kerkeää passittaa hänet kaltereiden taakse.

Juoni on hyvin tyypillinen aikamatkailutarinoille, eikä ole kummoinen ja logiikassa on aukkoja kuin kalaverkossa. Menneisyydessä huumoria revitään mm. 1960-luvun rasismista ja Andy Warholista. Tämän tyylisiin elokuviin ei tietysti mennä mitään syvällisiä juonikulkuja katsastamaan, mutta käsikirjoittajat olisivat voineet edes yrittää. Will Smith ja erityisesti Tommy Lee Jones ovat hakeneet taas mukavan palkkashekin enempiä yrittämättä. Smithin ja Josh Brolinin kemia tosin toimii varsin hyvin ja Brolin tekeekin Borista näyttelevän Clementin ohella leffan parasta työtä.

On todettava, että kolmas osa on valitettavan väsähtänyt tapaus, tosin kakkonenkin oli tyhjänpäiväinen hutaisu. Ykkösosa oli reipasta meininkiä ja siihen olisi voitu jäädä. Tehosteet ovat näyttäviä, kuten aiemmissakin osissa. Osa kohtauksista on selvästi rakennettu kolmea deetä silmällä pitäen ja näyttävät 2D-versiona vähän hoopoilta. Ohjaaja Barry Sonnenfeld on tehnyt parempiakin leffoja.

Men in Black 3 kuuluu siihen osastoon elokuvia, että aivot kannattaa jättää mahdollisimman kauaksi narikkaan ja yrittää viihtyä leffan parissa. Plussat siitä, että elokuvaa ei ole venytetty aivan ylipitkäksi.

JO

Nikolai Gogol Kuolleet sielut

Nikolai Gogol Kuolleet sielut


Lukupiirissä 30.1.2013

Lähes kaksikymmentä lukijaa oli kokoontunut Kajaanin kaupunginkirjastoon keskustelemaan Nikolai Gogolin Kuolleista sieluista, joka julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1882.

Voiko klassikon voi lukea ilman kirjallisuustieteen arvosanaa, mikä on sen anti nykylukijalle?

Kirjailija Gogol on yksi venäläisen realismin aloittajista, ja teosta voi lukea loistavana historian ja ajan kuvana. Se kertoo 1830-luvun maaorjuudesta, virkamiehistä, venäläisistä juhlista ja seurapiireistä. Se sisältää tarkkoja kuvauksia kitsaimman maanomistajan oloista rikkaimpien kanssavaeltajien elämään. Kuvaus vastaa mielikuvaa joka monilla on venäläisistä – vai onko vaikutus ollutkin toisin päin, kirjallisuus ja elokuvat ovat muokanneet mielikuvaa?

Tšitšikov kiertelee aatelisten maanomistajien parissa ostamassa kuolleita sieluja. Aateliset voivat käydä kauppaa talonpojillaan, heitä ostetaan ja myydään kuin metsää tai karjaa. Virkamiehet puolestaan toimivat rahan voimalla, lahjusten antaminen ja saaminen kertautuu virkamiesportaissa ylöspäin mennessä.

Kekseliästä ja rikasta miestä ihaillaan, varsinkin kuvaus naisten käyttäytymisestä on loistava, vaikka ei kovin imarteleva. Kun virkamiehille selviää, totuus Tšitšikovin kaupoista, ovet sulkeutuvat nopeasti. Tšitšikov pakenee paikalta sangen vikkelästi. Hänen kohtalonsa puhuttaa kansaa. Huhun leviämisestä kirjassa on huikean hieno kuvaus.

Gogolin tapa nostaa kirjailijan näkökulma esiin tekstissä tuntuu hyvin modernilta. Monissa nykykirjoissa kertoja kommentoi romaanihenkilöidensä edesottamuksia. Tässä Gogol jopa puolustelee päähenkilöään.

Miten Tšitšikovista oli tullut tällainen konna? Oliko hän läpeensä paha, vai ainoastaan ihminen, joka pyrkii nostamaan elintasoaan käytettävissä olevin keinoin? Mikä oli maan tapa? Jännittävästi uutiset lahjusoikeudenkäynneistä ja maan tavasta sitoivat kuvauksen nykyaikaan. Ihmisluonto ei ole muuttunut miksikään vuosisatojen kuluessa. Klassikon sanoma ei vanhene. Rikkauden edessä me kumarramme ehkä pahemmin kuin koskaan.

Nikolai Gogol asui pitkiä aikoja ulkomailla eikä ollut elinaikanaan ollenkaan suosittu, mutta suuri rakkaus Venäjän maahan ja sen kansaan säilyivät. Huovisensa lukeneet lukupiiriläiset vertasivat Veikko Huovisen ihmiskuvausta Gogoliin ja totesivat, että Gogol kohteli kansaansa kaikessa raadollisuudessaankin lempeämmin kuin Huovinen. - Huovisen rakkaus nimiin on voinut tarttua täältäkin, esimerkkeinä ”Pietari Savelinpoika Kaukalonpilkka”, ”Lehmäntiili” ja ”Pyörä-Iivana”. Lumisen metsäluonnon kuvaus on kuin ote Puukansan tarinasta. Uudemmista suosikeista tuli mieleen Rosa Liksomin Hytti nro 6, sen ihmiset, luonto, matkustaminen ja ympäristö.

Teoksesta on monia suomennoksia ja painoksia. Kieliasu vaikuttaa lukukokemukseen. Jos yhdelle Jalo Kaliman ja Juhani Konkan vanhahtava suomi on viehättävän vanhanaikaista, toisen lukukokemusta se häiritsee. Uutta käännöstä lukeneet kiittivät sujuvaa tekstiä, jopa kahdeksan rivin lauseet sujuivat huomaamatta. Myös ulkoasulla on väliä. Vanhemmat pokkaripainokset, pienellä fontilla, ruskettuneelle paperille, vaativat enemmän valoa ja kärsivällisyyttä kuin uudet, valkoiselle paperille painetut kirjat.

Joillekin lukijoille Gogoliin tutustuminen sai jäädä ainutkertaiseksi tuttavuudeksi venäläisiin klassikoihin, toisille löytyi uusi kirjallinen maailma. Kirja ei kuitenkaan säilytä arvoaan klassikkona pelkästään akateemisin ansioin. Parhaat tarinat kiinnostavat ja koskettavat moniulotteisuutensa vuoksi hyvin erilaisia lukijoita vuosisadasta toiseen. Kannattaa tarttua klassikkoon.

Muistiin merkitsi LMT

Lapsen oma talvikirja

Suvi Vehmanen, Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja. Minerva 2012.

Lapsen oma talvikirja kertoo talvipuolesta, joka alkaa talviyöstä lokakuun 14. päivä ja päättyy suviyöhön huhtikuun 14. päivä. Vuoden jako talvipuoleen ja suvipuoleen perustuu vanhaan pohjoismaiseen ajanlaskutapaan.

Teoksessa seurataan haltijatyttö Pulmun liikkumista luonnossa läpi talvikauden. Pulmu tarkkailee asioita ja kirjoittaa retkillään merkintöjä vihkoonsa. Hän seuraa eläinten valmistautumista talviunille ja ravintovarastojen keruuta. Siiliä Pulmu avustaa talvikodin etsinnässä. Karhuemo asettuu talvilevolle, joka ei ole pelkkää lepoa koko ajan vaan sen aikana tapahtuu merkittäviä asioita. Pulmu seuraa lepakoiden ja korentojen valmistautumista pitkään talveen. Hän tunnistaa sieniä, joita voi löytää ympäri vuoden.

Pihan pihlajassa Pulmu tapaa tilhiä, jotka tekevät selvää marjoista, muistakin kuin vain pihlajanmarjoista. Joulunalusviikolla löytyy onnea tuova joulukärpänen. Niittykukista on tullut talventörröttäjiä ja ne saavat siemenensä levitettyä lumihangelle lintujen ja tuulen avulla. Pelokas jänis vaihtaa turkkinsa väriä.

Pulmun kaveri peikkopoika Ylli jakaa eläimille peikkometsän runsasta omenasatoa, josta koituu iloa usealle lajille. Kuiskivan kuusen katveessa selviää, mikä auttaa oravaa ja monta lintulajia selviämään talven yli.

Kirjan lopussa on viikkokalenteri, johon nuori lukija voi merkitä ajankohtaan liittyviä luontohavaintojaan. Teos on biologi Suvi Vehmasen ja kuvittaja Laila Nevakiven neljäs yhteinen luonnosta kertova kirja lapsille. Suomen tietokirjailijat ry myönsi syksyllä tekijöille Tietopöllö 2012 –palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta lasten ja nuorten tietokirjatyöstä. PA

Sound of Koli

Sound of Koli

Koistinen kantele 2011

Kaksi kansallista elementtiä yhdistyvät tässä levyssä: levyn kannessa Suomen kansallismaisema Koli ja sisältönä kansallisinstrumenttimme kanteleella esitetty musiikki.

Koli on karjalaisten ikiaikainen pyhä paikka. Se oli myöskin keskeinen innoittaja Suomen suurille kansallisromantiikan ajan taiteilijoille 1800-1900-luvun taitteessa. Esim. Jean Sibelius haki innoitusta tästä suomalaisesta järvimaisemasta. Samoin useat kirjailijat ja kuvataiteilijat kävivät siellä.

Kantele on ikivanha soitin, joista on useita kehitysversioita ja –muotoja. Tällä levyllä kuullaan moderneja kantelesoittimia, joissa soi ikiaikainen perintö.

Levyn ohjelmisto on monipuolinen:siinä kuullaan mm. karjalaiset kansanlaulut Karjalan kunnailla ja aamusella kun herään. Klassiselta puolelta kanteleversion ovat saaneet Sibeliuksen Impromptu ja Bachin gavotti. Nykysäveltäjistä kanteleelle ovat säveltäneet Jukka Linkola ja Heikki Valpola. Esittäjinä ovat kantelepedagogi Ritva Koistinen ja muusikot Olga Shishkina ja Anttu Koistinen. Soitollaan he tuovat tuovat hyvin esille kantelemusiikin maagisen kauneuden (HH)

Lukupiiri keväällä 2013

Kirjaston lukupiiri kokoontuu Kajaanin pääkirjastossa kerran kuussa keskiviikkoisin. Lukupiiri on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa!

Aloitamme kevään klassikkoromaanilla, joka on aikoinaan vaikuttanut myös Veikko Huovisen tuotantoon.
30.1.2013 klo 17
Nikolai Gogol : Kuolleet sielut, ilm. suomeksi ensimmäisen kerran v. 1882, useita painoksia ja käännöksiä

20.2.2013 klo 17

Eeva-Kaarina Aronen : Maria Renforsin totuus, 2005

Herman Renforsin sisaren Marian matka Karjalaan

20.3.2013 klo 17

Raija Oranen : Nimeltään Kekkonen, 2001

Kainuulaissyntyisen kirjailijan näkemys presidentin elämästä

 

17.4.2013 klo 17

Markus Nummi : Karkkipäivä, 2010

Kajaanin kaupunginteatteri teki näytelmän, mutta miltä maistuu kirja?

16.5.2013 klo 17
Mikko-Pekka Heikkinen : Terveiset Kutturasta,
Mitä tapahtuu kun Pohjois-Suomen kärsivällisyys loppuu?

Tervetuloa !

Lisätietoja
Kajaanin kaupunginkirjasto kaupunginkirjast(at)kajaani.fi, 08-61552423  

Leena Marja Tikkanen leenamarja.tikkanen(at)kajaani.fi 044-7100432