Lukupiirin vuosi 2012

Kajaanin kirjaston lukupiiri 12.12.2012, oli viimeinen Veikko Huovisen teoksiin liittyvä tapaaminen tällä erää. Vuoden  aikana olemme kokoontuneet kahdeksan kertaa sekä osallistuneet Lainan päivän tapahtumaan muiden kajaanilaisten lukupiirien kanssa.

Kaikkiaan lukupiiri on tavannut  30 kertaa vuodesta 2009 alkaen ja keskustellut 33 Veikko Huovisen teoksesta. Jokaiseen lukupiiri-iltaan on osallistunut noin 12 henkeä , enimmillään on ollut 19 ja vähimmilläänkin kymmenen.

12.12.12. keskustelimme Panu Rajalan kirjasta Hirmuinen humoristi. Kirja on tiivis ja napakka esitys kirjailijasta ja hänen tuotannostaan. Rajala asettaa Huovinen maailmankirjallisuuden raameihin, mikä antaa uuden näkökulman monille lukijoille. Keskusteltiin myös Panu Rajalan esitelmästä Veikko Huovis-seuran seminaarissa keväällä. Rajala yllätti kuulijat positiivisesti esiintymisellään. Panu Rajalan ahkeruus ja paneutuminen moniin aiheisiin on ihailtavaa.

Keskustelun aiheeksi nousi kustannustoimittajan osuus kirjan synnyssä. Panu Rajala kertoo, että Huovinen kirjoitti hyvin valmista tekstiä, eikä siihen kustannustoimittajan juuri tarvinnut puuttua. Eräs lukupiiriläinen oli päässyt tutustumaan Panu Rajalan käsikirjoituksen ja saanut todeta, että hänen tekstiinsä kustannustoimittaja oli saanut tehdä paljonkin mm. kieleen liittyviä korjauksia. Hauska vertailukohta.

Veikko Huovisen tekstit elävät edelleen. Ensi vuonna esitetään Kansallisteatterissa "Konsta etsii kortteeria" ja Vantaalle on tulossa esitys Huovisen Lyhyistä erikoisista.

Kajaanin kirjaston  lukupiiri lukee keväällä eri kirjailjoita, joskin Huovisesta keskustellaan ainakin ensimmäisellä kerralla, jolloin vuosossa on Gogolin "Kuolleet sielut".

Kirjaston projektityöntekijä Marja Kettunen esitteli tekemiään Tarinaradion kuunnelmia. Tarinaradiossa voi kuunnella luku-, kuuntelu ja katseluvinkkejä, historiallisia juttuja tai haastatteluja. Haastatteluissa on  mukana myös Kajaanin kirjaston lukupiiri. Tässä linkki Kajaanin lukupiirin haastatteluun.

Kainuun Joulu 30 vuotta

Kainuun Kirjailijat ry julkaisi ensimmäisen Kainuun Joulu -lehden Oulun läänin taidetoimikunnan avustuksen turvin vuonna 1982 ja herätti henkiin aikaisemmin ilmestyneen samannimisen julkaisun. Päätoimittaja oli Mooses Huovinen. Eine Syvävirta luotsasi ja kehitti lehteä kaksi vuosikymmentä, nykyinen päätoimittaja on Mirja Kananen.

Ensimmäisessä numerossa esitellään monipuolisesti kainuulaista kirjallisuutta, kuvataidetta ja teatteria. Tuulikki Karjalainen kirjoittaa Kuhmon kamarimusiikista, Veikko Huovinen luonnonkuvauksen Vuokatista ja Onni Palaste lähettää terveiset Helsingistä. Joulun sanoma kaikuu runoista ja kertomuksista.

Myöhemmin lehti sai alaotsikon ”Kirjallinen vuosialbumi”. Kirjoittajat palaavat usein lapsuuden muistoihin ja sotavuosien kokemuksiin. Mukana on artikkeleita merkittävistä ja merkillisistäkin kainuulaisista henkilöistä ja tapahtumista. Vuosien mittaan lehdistä on muodostunut aarreaitta Kainuun historiasta kiinnostuneille.

Monet valtakunnallisesti tunnetut kirjailijat ovat avustaneet Kainuun Joulua. Tänä vuonna vieraana on Panu Rajala ja ote kirjasta ”Hirmuinen humoristi”. Vuoden kainuulaisen kirjan, ”Kainula – Hiljainen aalto”, esittelee kirjan tekijä Pirjo Mikkonen-Joublanc.

Matkakertomukset ja selostukset kulttuuritapahtumista ovat ajankohtaista aineistoa. Herkkien runojen lisäksi vuosittain ilahduttaa ajan ilmiöitä ironisesti tarkkaileva pakina. Tänä vuonna Oula Jukka Laukkasen Tre Sedie Blu erottui hauskalla taitollaan.

Aarre Läntinen laski ilkikurisesti kainuulaisen kirjallisuuden alkaneen jo Messeniuksesta, lähes 400 vuotta sitten. Maineikkaiden kainuulaiskirjailijoiden ohella kirjallista perinnettä jatkavat kirjoittajat, joiden vuotuisen työn tuloksia esitellään Kainuun Joulu -vuosialbumissa.  (lmt)

Nostalgia

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri

Nostalgia

Alba Records 2012



Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Jo perustamisvuodesta 1972 alkaen orkesterin ohjelmistoon on kuulunut tärkeänä osana suomalaisen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun jousiorkesterimusiikki.Keskeisiä säveltäjiä ovat olleet Jean Sibelius, Robert Kajanus, Armas Järnefelt, Erkki Melartin ja Toivo Kuula. Heidän musiikkinsa edustaa suomalaista kansallisromantiikkaa aidoimmillaan.

Nostalgia-levy on ikään kuin merkkivuoden kunniaksi julkaistu orkesterin soiva historia. Levyn kappaleet sopivat marraskuiseen harmauteen ja suomalaiseen mielenmaisemaan hyvin; ne ovat hitaita, alakuloisia , koskettavia, välillä hempeitäkin klassisen musiikin pikkukappaleita. Sävelmistä mainittakoon mm. Robert Kajanuksen Huutolaistytön kehtolaulu ja Armas Järnefeltin Hyljätyn valitus , jonka pohjana on suomalainen kansanlaulu Aamulla varhain. Lisäksi levyllä on pienimuotoisia kehtolauluja, elegioita ja serenadeja. Orkesteri soittaa ne tyylillä ja taidolla, joista se on tullut tunnetuksi vuosien varrella sekä Suomessa että ulkomailla konsertoidessaan.

Konsertoinnin ohella orkesteri on tehnyt yli kuusikymmentä levytystä. Kantaesityksiä on kertynyt yli 130. Orkesterin perusti kapellimestari Juha Kangas ja hän toimii edelleen orkesterin kunniakapellimestarina. Ensi vuoden syksystä alkaen taiteellisena johtajana tulee toimimaan Sakari Oramo. (HH)

Iron Sky

 Iron Sky (dvd)


Viimeistään Star Wreckillä suuremmankin yleisön tietoisuuteen noussut tekijäporukka lähti seuraavaksi kunnianhimoiseen projektiin ja tuloksena oli Iron Sky. Elokuva kertoo natseista, jotka toisen maailmansodan loppumelskeissä pakenivat kuun pimeälle puolelle, jonne he ovat rakentaneet salaisen tukikohdan. Vuonna 2018 on aika palata takaisin ja valloittaa maa. Samaan soppaan osuu amerikkalaisten propagandaretki kuun kamaralle, johon osallistuva James Washington (Christopher Kirby) joutuu kuunatsien vangiksi ja valkaisemaksi! ”Arjalaisen” Washingtonin on määrä johdattaa natsit Amerikan presidentin pakeille, joka muistuttaa erehdyttävästi Sarah Palinia.

Iron Sky ei todennäköisesti innosta, jos Star Wreck ei innostanut. Samalla tieteisparodian linjalla liikuskellaan tälläkin kertaa, tosin isommilla tuotantoarvoilla. Rahaa elokuvan tekoon paloi yli 7 miljoonaa euroa eli Iron Sky on suomalaiseksi elokuvaksi tyyris tapaus. Tehosteet toimivat pääosin hienosti ja jälki on vakuuttavaa, mutta välillä tehosteet näyttävät juuri siltä mitä ovat eli tietokoneella tehtyjä. Näyttelijöistä parhaiten selviävät Julia Dietze ja Christopher Kirby. Muuten roolisuorituksista jää mieleen patsastelu tai ylinäyttely. Edes konkarinäyttelijä Udo Kier ei ansaitse puhtaita papereita.

Star Wreckin jälkeen odotin ehkä hauskempaa elokuvaa eli pieni pettymys Iron Sky kieltämättä on. Visuaalisesti komeaa katsottavaa ja välillä hyvinkin osuvaa parodiaa leffa kyllä tarjoaa. Jos pökkelömäisen näyttelijätyön ja suht heppoisen tarinan antaa anteeksi, niin Iron Skyn parissa puolitoistatuntinen vilahtaa ihan mukavasti. Hatunnosto ohjaaja Timo Vuorensolalle ja kumppaneille rohkeasta leffaprojektista kaikesta huolimatta.

JO

Anna Salmi: Kallistuva talo

Anna Salmi: Kallistuva talo. Väestöliitto 2012.


Viisivuotias Kerttu asuu vanhassa puutalossa. Kertun perheeseen kuuluvat isä, äiti ja Eero-veli sekä Lurppa-koira. Kerttu on hyvin herkkä tyttö ja hän huomaa, että perheen talo jyrkänteen reunalla on pikku hiljaa vaarassa kallistua ja syöksyä rotkoon. Kerttu yrittää kertoa asiasta isälle ja äidille, mutta he eivät riitelyltään jouda kuuntelemaan. Kertulla on iso huoli koko perheestä. Hänestä tuntuu, että hän on syyllinen vanhempiensa riitelyyn. Päiväkodissa hänellä on sellainen olo, että hänen pitäisi olla kotona huolehtimassa asioista. Yöllä huolet ja pelot tunkeutuvat hänen uniinsa.

Kerttu laatii suunnitelmia kotinsa pelastamiseksi. Hän menee kellariin ja yrittää kantaa tavaroita kodin toiselta reunalta toiselle, jotta kallistuminen ei jatkuisi. Hän työskentelee uuvuksiin asti, että saisi kotitalonsa pelastettua. Siinä vaiheessa myös vanhemmat heräävät tilanteen vakavuuteen. Lapsi yrittää pelastaa perheen tilanteesta, jota he eivät ole tiedostaneet. He ryhtyvät toimenpiteisiin ja ottavat vastuun perheen asioista.

Väestöliiton perheklinikan psykologi Anna Salmi on kirjoittanut sympaattisen tarinan parisuhdeongelmista ja niiden vaikutuksista lasten käyttäytymiseen. Kirjoittaja on myös kuvittanut teoksen herkillä ja koskettavilla kuvilla, joissa viisivuotiaan mielenliikkeitä kuvataan pienillä vivahteilla hyvin terävästi. Kirjan lopussa on ohjeita vanhemmille siitä, miten ongelmista voi puhua lapsen kanssa ja miltä lapsesta tuntuu vanhempien riidellessä. Tarinaa voidaan lukea kotona yhdessä. Se voi olla myös ammattilaisten apuväline perhetyössä. PA

Kainuulaiset kyläkirjat

Uura : tarinoita kolmen kosken kylästä / toimittanut Anja Itkonen. - Uura- Iijärvi kyläyhdistys 2012. 564 sivua.

Ihan hyvä asuinpaikaksi : Sotkamon Sumsan ja Soidinvaaran kylien perinnekirja / toimittanut Toini Vinha. - Sotkamo : Soidinvaaran kyläseura, 2011. 254 sivua.

Kainuulaiset kyläyhdistykset ovat koonneet lähihistoriaa kirjoiksi. Kyläkirjat täydentävät ja syventävät virallista historiankirjoitusta.

Uuran perinnepiiriläisten muistoissa liikutaan Kiehimäjoella koskien partaalla. Kirja on huolellisesti toimitettu, siinä on runsas kuvitus ja sisältää tarinoiden lisäksi asiantuntija-artikkeleita. Kirjan toiseen osaan on koottu tarkat talotiedot historiallisista lähteistä.

Sotkamon Sumsan ja Soidinvaaran kylien perinnekirja perustuu muistelmiin ja haastatteluihin. Värikkäitä henkilöitä on kylältä löytynyt, Otto Niskanen seikkaili Amerikassa, muutti Uhtualle ja palasi onnekkaasti kotikylään sodan jälkeen.

Kyläkirjat herättävät historian eloon, ne opettavat katsomaan ympäristöä uusin silmin. Tämä on tapahtunut aivan äskettäin, tässä kylässä. On ponnisteltu leivän hankkimiseksi, metsää kaadettu, peltoja raivattu, on rakennettu minkä sota tuhosi. Nuorena on pitänyt tarttua toimeen, kouluun on taivallettu soiden poikki ja soutaen. Kuitenkin on myös iloittu ja harrastettu. On osattu tarttua mahdollisuuksiin, noustu kiertokoulusta kansanedustajiksi, kyläkoulusta tohtoreiksi.

Kyläkirjoja on kymmeniä, satoja ihmisiä, tuhansia muistoja Kainuusta. Lentiira, Parkuankylä, Kumonniiemi, Aittokylä, Kankari, Mieslahti, Uva, Pyhäkylä, Korvua, Näljänkä, Lauvus, Juhonkylä, Riekinranta, Änättikylä, Enonlahti, Salmenranta, Kotila, Katerma, Ontojoki, Tipas, Hossa...

(lmt)

Tikanmäki Attack : Anthems

p2012 Zen Master Records



Tikanmäki Attack on pitkänlinjan muusikon Anssi Tikanmäen viimeisin projekti. Yhtyeessä musisoivat maestron itsensä lisäksi mm. kaksi hänen poikaansa; Eemil (kitara) ja Eljas (rummut) sekä vierailijoina paremminkin raskaan rokin ympyröistä tutuksi tulleet Roope Latvala (kitara - Children Of Bodom) ja Lauri Porra (basso - Stratovarius).


Niin kuin albumin nimi epäsuorasti jo viittaa, Anthems koostuu vain ja ainoastaan eri maiden kansallislauluista. Mukaan on kelpuutettu kaikille meille ne ihan tutuimmat eli Ruotsin, Venäjän, Saksan, Ranskan, USA:n ja UK:n kansallislaulut sekä luonnollisesti Maamme laulu ja bonuksena Sibeliuksen säveltämä Finlandia hymni.


Tikanmäki Attackin soitanta levyllä on uljasta mutta varsin raskasta, suorastaan heavya. Liekö syynä moiseen edellä mainitut vierailevat muusikot vai onko Anssi Tikanmäki tarkoituksella halunnut tehdä lauluista todella raflaavasti tavanomaisesta poikkeavat versiot? Mene ja tiedä, mutta tutut kappaleet ovat ainakin saaneet uutta ilmettä ja virtaa, vaihteeksi todella erilaisesta tulkinnasta.


Tämä kulunut vuosi 2012 on ollut varsinainen urheilun supervuosi, joka on ollut täynnä toinen toistaan suurempia urheilutapahtumia. Menestyvien suurmaiden kansallislaulut ovat soineet palkintojenjaoissa yksitoikkoisina melkein kyllästymiseen asti. Olisikin ollut herkullista kaiken sen perinteisen palkintokorokepönötyksen vastapainoksi esim. Helsingin kesäkuisissa EM-kisoissa soittaa maiden kansallislaulut Tikanmäki Attackin tyylillä ja hieman raskaammalla kädellä!

(KK)

Haywire

Haywire on ohjaaja Steven Soderberghin (mm. Ocean’s -leffat) toiminnallisempaa tuotantoa. Pääosassa heiluu näyttelijänä tuntematon Gina Carano. Muissa rooleissa nähdään nimekästä kaartia, mm. Ewan McGregor, Channing Tatum, Michael Fassbender, Antonio Banderas, Bill Paxton ja Soderberghin luottonäyttelijä Michael Douglas.


Elokuvan juoni on hyvinkin peruskauraa. Mallory Kane (Carano) on eliittiyksikössä kouluttautunut ja karaistunut ammattilainen, joka kutsutaan hätiin, kun pitää hoidella ns. ikäviä juttuja. Eräs tehtävä ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja Kane huomaa itse olevansa jahdin kohteena. Kane on kuitenkin sen verran kovaa tekoa, että pian osat ovatkin toisin päin eli jahdatusta tulee jahtaaja. Tästä alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa tanner tömisee ja äijää kaatuu.


Tässä toimintapätkässä Caranon näyttelijän kyvyistä ei saa kummoista kuvaa, mutta toimintakohtauksissa hän vakuuttaa ja ei ihme, koska elantonsa hän on kuitenkin tienannut mm. vapaaottelijana. Stuntit Carano hoitelee itse ja se kieltämättä näkyy uskottavuutena mättökohtauksissa. Toimintakohtauksista huokuu fyysisyys eikä niitä ole onneksi vedetty yli niin kuin monessa muussa nykytoimintaelokuvassa. Elokuvan äänimaailma on karsittu ja muutenkin elokuvan ilmaisu on hyvinkin pelkistettyä. Digikikkailu on jätetty muille elokuville. Leikkaustempokin on inhimillinen eikä mitään konekivääritahtia. Caranon ympärille kasatun leffan näyttelijäkaarti ei pääse ihmeitä esittämään, mutta koko kööri hoitaa roolinsa rajoissa hommansa ammattitaidolla.


Haywire on juuri sopivan mittainen toimintagenren edustaja eli napakka puolentoista tunnin rymistely. Elokuva loppuu tyylikkäästi, ilman turhia selittelyjä ja kikkailuja. Oikein toimiva pläjäys omassa tyylilajissaan.

JO

Örkény, István: 100 minuuttinovellia

István Örkény: 100 minuuttinovellia. Valinnut ja suomentanut Juhani Huotari. - Atena, 2012

"Mitä groteski on?” kysyy ensimmäinen novelli. ”Ottakaa haara-asento, kumartukaa syvään ja katsokaa tässä asennossa pysytellen jalkojenne välistä taaksepäin. Kiitos."

Unkarilaisen kirjailijan István Örkényn syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Sen kunniaksi Juhani Huotari on valinnut ja suomentanut laajennetun teoksen Minuuttinovelleja. Kun kirjoilla on taipumus kasvaa yhä runsaammiksi, on lohdullista lukea kokonainen, mieleen jäävä kertomus.

Juutalainen István Örkény joutui työpalveluun rintamalle ja vietti neljä ja puoli vuotta sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Unkarin yhteiskuntajärjestelmä vaihtui seitsemän kertaa 1900-luvulla. Kokemuksistaan Örkény kirjoitti groteskeja ja mustan huumorin täyttämiä novelleja. Novellien lisäksi kirjailijalta on suomennettu kolme pienoisromaania.

Novellien aiheina ovat usein sota, ihmisten julmuus toisiaan kohtaan, ilmiannot, käsittämättömät tuomiot nälkä ja puute. Kuolema on läsnä monin tavoin. Kuva kuolleesta isästä kellarissa syöpyy mieleen. Hyytäviä ovat äitiä ja lasta kuvaava "Lumisessa maisemassa kaksi sipulitornia" ja "Teloitusohjesääntö".

"Asiantuntijat" kertoo kahden kreivin hyödyllisistä taidoista hevospaistin hankkimiseksi. Novellissa "Muutama minuutti ulkopolitiikkaa" hankitan ydinpolttoainetta vain yhteen rakettiin, tietysti rauhanomaiseen tarkoitukseen.

Örkenyn ilmaisu on niukkaa, joskus teksti on proosaruno, jossa asettelu tai kuva korostaa sanomaa.
Joistakin aiheista tulee mieleen Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. Tarinoiden unenomainen ja absurdi maailma ovat enemmän sukua Kafkalle tai Leena Krohnin kertomuksille. (lmt)

Celtic women

The rough guide to Celtic women

World Music Network 2012


Kelttiläinen musiikki tunnetaan ainakin akustisista soittimista kuten harpuista, tinapilleistä ja säkkipilleistä. Tälle tupla- cd :lle on koottu naislaulajien esittämää kelttiläistä nykykansanmusiikkia. Laulut pohjautuvat kelttiläisiin tarustoihin, joissa naisia arvostettiin yhtä hyvin heidän ajatustensa kuin olemuksenkin vuoksi. Naiset saattoivat olla myös sotureita ja yhteiskunnassa mukana olevia vaikuttajia. Laulujen teemat ovat ikiaikaisia ; tarinoita menetetystä rakkaudesta, perhe-elämän vaikeuksista, hukkuneista merimiehistä , lauluja merestä jne.

Nykyään kelttialueita ovat Irlanti, Skotlanti, Wales sekä Ranskassa Brittany ja Espanjassa Asturias ja Galicia.Levyn laulajat ovat näiltä alueilta ja viime aikoina tämäntyylinen musiikki on lisännyt suosiotaan kansanmusiikin sisällä. Toinen levy koostuukin kelttiläisistä naislaulajista, joista mainittakoon irlantilainen Cara Dillon sekä skottilainen Julie Fowlis ja toisella levyllä kanadalainen Teresa Doyle esittää geelinkielisen Orrachan –kokoelman lauluja Irlannista.

Levyillä esiintyville laulajille on ominaista lauluäänen kauneus, heleys ja eteerisyys. Laulujen sisältö onkin sitten paljon maanläheisempää. (HH)

Lukupiiri syksy 2012

Kirjaston lukupiiri kokoontuu Kajaanin pääkirjaston neuvotteluhuoneessa kerran kuussa. Tapaamisiin on kaikilla vapaa pääsy.

Vuoden 2012 viimeinen lukupiiritapaaminen on
Kajaanin pääkirjastossa ke 12.12.2012 klo 17 alkaen.

Keskustelemme Panu Rajalan teoksesta Hirmuinen humoristi: Veikko Huovisen satiirit ja savotat. WSOY 2012.

Ellette ole voinut tutustua Panu Rajalan teokseen, kirjan loppuluvun
voi lukea myös "Kainuun joulu 2012" -lehdestä.

Kirjaston projektityöntekijä Marja Kettunen on lisännyt Tarinaradioon
lukupiirissä viime kerralla tekemänsä haastattelun. Sitä voi kuunnella linkistä:
Haastattelussa kajaanilaisia lukupiiriläisiä
Haastateltavat: kirjastonhoitaja Leena Marja Tikkanen sekä lukupiiriläiset Arja Mikkonen, Pirkko Mikkonen, Anneli Niskanen ja Juha Väisänen; Haastattelija: Marja Kettunen

Kevään lukemiseksi on ehdotettu Kainuuseen tai kainuulaisiin liittyviä kirjoja,
mielellään naisten kirjoittamia. Alla kirjoja joita ehdotettiin lukupiirissä.
· Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava 2012) - Teatterilaiset ehdottavat,
ensi-ilta on joulukuussa Kajaanissa. Kaltoin kohdellun lapsen tarina, ei
liian synkästi kerrottuna.
· Raija Oranen: Kekkonen (Teos 2011), melkoinen lukupaketti , 596 s.
· Eeva-Kaarinan Aronen : Maria Renforsin totuus (Teos 2005) - sijoittuu
Kainuuseen ja Kainuun historiaan.
· Heikki Lounaja: Peni, ystäväni: erämuistelmia (Otava 1966)- tässä saa
itkeäkin…
· Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta (Johnny Kniga 2012) -
kainuulaissyntyisen kirjailijan toinen teos. Sota pohjoisen ja eteläisen Suomen
välillä on syttynyt.
· Turkka Hautala: Kansalliskirja (Gummerus 2012), humoristista
lyhytproosaa.
· Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Like 2001).
Nuoren pojan kasvutarina, sijoittuu Tornionlaaksoon, jossa puhutaan
suomea, ruotsia ja vähän esperantoakin.
· Anja Snellman: Parvekejumalat (Otava 2010) - aiheena kulttuurien
ristiriidat ja naisten asema
· Nikolai Gogol: Kuolleet sielut, ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi
1882 Suomen kirjallisuuden seuran kustantamana. Gogolia ehdotti
Pekka Kuisma Tampereen lukupiiristä huovishenkisille sopivaksi  lukemiseksi.

Lisätietoja
Leena Marja Tikkanen
puh. 044-7100432
tai
leenamarja.tikkanen@kajaani.fi

Jukka Itkonen: Sanamaa – lastenrunoja

Jukka Itkonen: Sanamaa – lastenrunoja. Kuvitus Virpi Penna. Kirjapaja, 2012.


Kirjapaja on julkaissut uuden teoksen Jukka Itkosen riemukkaita runoja. Jukka Itkonen on tunnettu hyväntuulisesta loppusoinnuilla leikittelystä. Kuten nimikin kertoo, teoksessa käsitellään mm. sanojen merkitystä ja kirjoittamista. ”Sanamaassa sattuu aina monenlaista kommellusta”. Muita aiheita ovat tähdet, kuu, avaruus, valaat, sammakot, perhoset, hyvin pienet ja hyvin isot ja voimakkaat eläimet, värit... Selviää myös, miksi sadesää on hyvä.

”Kielisauna” on suomen kielellä leikittelevä loru, joka kuulostaa luettuna rytmikkäältä koneelta. Tällaisia loruja voi lukea sellaisillekin henkilöille, jotka eivät ymmärrä suomen kieltä. Esim. maahanmuuttajalapsia tällaisten runojen kuuleminen miellyttää. Runo voi olla myös tarina, jossa tapahtuu paljon kuten ”Taikinakärpäsen puraisema mies”.

Jukka Itkonen on kirjoittanut lastenrunojen lisäksi myös saturomaaneja, näytelmiä ym. Hänen tekstejään on sävelletty lauluiksi ja hän on tehnyt itsekin musiikkia. Kuvittaja Virpi Penna on graafikko, joka on kuvittanut mm. Mysi Lahtisen, Eppu Nuotion, Maria Vuorion ja Heikki Niskan teoksia. Hän on tehnyt myös pari omaa kuvakirjaa. Sanamaa on teos, jota on mukava lukea. Sen voi lukea monta kertaa, jopa niin monta kertaa, että lyhimmät lorut pieni kuulija oppii muistamaan ulkoa. PA.

JENS THOMAS : Speed of grace, a tribute to AC/DC

JENS THOMAS : Speed of grace, a tribute to AC/DC




p2012 ACT Music





Omaperäinen saksalainen jazzpianisti Jens Thomas on tarttunut rohkeasti haasteelliseen tehtävään ja tehnyt tribuuttilevyn yhdelle aikamme suuryhtyeistä, AC/DC:lle. Suomalainen Verneri Pohjola on levyllä mukana trumpettinsa kanssa antamassa persoonallisille tulkinnoille taustatukea.

Tunnettujen yhtyeiden kappaleita on yleensä aika riskaabelia lähteä uudelleen versioimaan. Niitä ei joko uskalleta muuttaa paljonkaan, jolloin ne ovat vain kalpeita kopioita alkuperäisistä tai sitten ne laitetaan kokonaan uuteen uskoon jolloin niitä ei oikeastaan tunnista entisiksi lainkaan. Thomasin lähestymistapa on ollut jälkimmäinen.
Mies on tehnyt kaikista AC/DC:n kappaleista äärimmäisen pelkistettyjä ja jotenkin hauraan hentoja, melkein kömpelöitä tulkintoja. Laulu on pikemminkin puhetta, soitto hyvin minimalistista ja alkuperäisiä kappaleita ei todellakaan tunnista rytmiltään, ainoastaan lyriikoista.

Henkilökohtaisesti en pidä Speed of grace -levyä erityisen onnistuneena. Alkujaan suoraviivaiset, suorastaan mestarillisen rujot kappaleet on nyt esitetty äärimmilleen riisuttuina, jotenkin pidäteltyinä versioina ja kuulijalle välittyy esityksistä kokoajan vaisun alakuloinen kuva. Ainoastaan Night Prowler kappaleen hengästyttävä esitys poikkeaa levyn muista uneliaista versioista edukseen ja onkin siten levyn toimivin veto.

Thomasin levy jättääkin sen verran hämmentyneen olon, että suosittelen kaikille ennemmin AC/DC:n alkuperäisiin äänityksiin tutustumista. Niissä on sentään menoa ja meininkiä alusta loppuun saakka tähän levyyn verrattuna! (KK)

Aurinkolaulu

Aurinkolaulu


Vesa Hyyryläinen, laulu

Heljä Pylvänäinen, piano

julk. Eino Leino seura ja tekijät, 2012



Aurinkolaulu- Eino Leinon runoutta sävelten siivin –cd on nyt lainattavissa Kajaanin kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Levy ilmestyi heinäkuussa ja siinä kuullaan paltamolaisin voimin esitettynä sävellettyä Eino Leinon runoutta. Esiintyjät ovat Vesa Hyyryläinen, laulu, Heljä Pylvänäinen, piano, Sakari Tervo, viulu ja Anna-Leena Tervo, huilu.

Levyn tekstilipukkeessa esiintyjät kuvaavat hyvin levyn sisältöä:- Heinäkuun lapsen, Paltamon runoruhtinaan Eino Leinon teksteistä löytää tunteitten koko kirjon : runoilija ammentaa syvältä ihmismielen maisemasta ja Oulujärven laineista. Rakkauden palo ja katkeruus, siinä missä synkin kuoleman pelko tai riemuisa toiveikkuus ja ikävä löytävät mestarin teksteissä osuvan kuvaajansa. Kotiseudun, kodin ja ympäröivän luonnon kuvaukset luovat Leinon runoihin helposti samaistuttavan ilmapiirin. Tällä äänitteellä kuulet Eino Leinon runotuotannon kauneimpia helmiä.

Johnny English : uudestisyntynyt

MI-7:n entinen agentti Johnny English (Rowan Atkinson) on harjoittanut viisi vuotta taitojaan kaukaisessa munkkiluostarissa Mosambikissa tapahtuneen emämunauksensa vuoksi. Nyt English kutsutaan vastentahtoisesti takaisin Hänen Majesteettinsa Salaisen Palvelun palkkalistoille, koska Kiinan hallitsija uhataan salamurhata. Johnny English on ainoa oikea mies estämään murha-aikeet.

Vuonna 2003 ilmestyneen ensimmäisen Johnny English -elokuvan jatko-osa jatkaa samoilla linjoilla pikkuhauskaa agenttiparodiaa tarjoten. Jatko-osa on kuitenkin edeltäjäänsä onnistuneempi. Elokuvasta löytyy paljon viittauksia Bond-elokuviin. Mm. ”Q” on kuvioissa ja hahmogalleriasta löytyy myös tappajasiivooja. Erinäisiä vempaimiakin agenttiautosta lähtien riittää. Menossa on mukana mm. Salaisista kansioista tuttu Gillian Anderson ja Bond-tyttönäkin kunnostautunut Rosamund Pike.

English koheltaa samaan tapaan kuin ennenkin, tuoden mieleen mm. Peter Sellersin kuuluisaksi tekemän Clouseaun Vaaleanpunainen pantteri -elokuvista. Atkinsonista tulee aina mieleen Mr. Bean, mutta kyllä mies Johnny Englishin roolistaankin hyvin selviää. Onhan Atkinsonin fyysinen komiikka ja kohellus maneerista, mutta tässä tapauksessa homma toimii varsin hyvin. Johnny Englishin kohderyhmä löytyy varmaankin teinipoikien suunnasta, mutta elokuva kelvannee muillekin kohelluskomedian ystäville kevyenä reilun puolentoista tunnin hupailuna. Tämän lajityypin elokuvissa lienee edellytyksenä, että leffan parissa ei pitkästy. Johnny English tarjoaa sen verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että ainakin allekirjoittanut jaksoi istua leffan parissa ihan mukavasti.
JO

Markus Hotakainen, Martti Lintunen: Lasten retkiopas

Markus Hotakainen, Martti Lintunen: Lasten retkiopas. Kuv. Markus Hotakainen, Martti Lintunen. Docendo. 2012.

Lasten retkiopas–kirjan ovat kirjoittaneet Tietopöllöpalkitut tietokirjailijat Markus Hotakainen ja Martti Lintunen. Lapsille ja lasten vanhemmille tarkoitettu opaskirja kertoo luontoretkellä nähtävistä - ja muistettavista - asioista vuodenaikojen vaihtelun rytmittämänä. Erilaisista maisemista löytyvää eläin-, kasvi- ja kivikuntaa käydään läpi samaan tapaan kuin metsäpolkua tallustava lapsi luontoa ja sen ilmiöitä hahmottaa.

Lasten retkiopas ei ole kaiken kattava luonto- ja retkiopas, vaan siinä luonto-oppia ja oivalluksia jaetaan vaivihkaa lapsen kanssa jutellen. Lapsi ihmettelee luontoa ja kyselee, vanhempi vastaa lyhyesti vankalla tietopohjalla. Lapsen ja aikuisen kysymys-vastaus–juttelut etenevät vuodenaikoja seuraillen keväästä talveen. Retkioppaan innoittamana voi lähteä tutkimaan lähimetsää, kesämökin ympäristöä ja omaa kotipihaa. Yhteiset luontoretket suuntautuvat luonnonpuistoihin, pitkospuita pitkin suolle, lähipuistoon sekä järven jäälle.

Kirjassa opastetaan liikkumaan luonnossa luontoa kunnioittaen ja valitsemaan sopivat varusteet metsäretkelle. Opas on helppo lukuinen ja kuvitettu hienoilla luontoaiheisilla valokuvilla. Suurin osa kirjan kuvista on otettu Nuuksion kansallispuiston Hakajärven luonnonsuojelualueen metsissä. Oppaan avulla voi mukavalla tavalla opastaa lapsia retkeilyn ja luonnontietämyksen alkutaipaleelle.

Lasten retkioppaassa on ohjeita luontokuvaamiseen, kuvien sommitteluun ja zoomin käyttöön. Teoksessa on myös kerrottu jokamiehen oikeuksista sekä listattu Suomen kansallispuistot ja niiden sijaintipaikat maakunnissa.

(Teksti: Jaana Rusanen, Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman opiskelija, Oulun seudun ammattikorkeakoulu)

Risto

Risto (dvd)

Risto Kaskilahti (näyttelee Risto Kaskilahti) on koko kansan lempinäyttelijä, joka halvaantuu tapaturmaisesti kaulasta alaspäin. Tämän seurauksena hän saa isot kipurahat ja kansan sympatiat, joista suurimman hyödyn yrittävät repiä nuori vaimo (Krista Kosonen) ja maaninen pikkuserkku, näyttelijäpyrkyri Pasi G. Happonen (Aku Hirviniemi). Korvausrahat tulevat tarpeeseen myös Ristolle, jonka ura on alkanut luisua kohti alamäkeä. Yllättäen Risto huomaa, että tunto alkaa palailla kroppaan, mutta sehän on tietenkin salattava, koska julkisuusrumba jo pyörii. Oman mausteensa soppaan lisäävät myös pikkuserkun hörhö tyttöystävä (Elena Leeve), juorutoimittaja Erik (Jaakko Saariluoma), Riston työkaveri (Mika Nuojua) ja poika (Jarkko Niemi).

Viime vuosina on tehty muutamia kotimaisia elokuvia, joissa satiirin/farssin keinoin käsitellään tv- ja elokuvamaailmaa ja mm. niiden mukanaan tuomaa julkisuutta, ahneutta ja muita lieveilmiöitä. Risto käsittelee näitä samoja teemoja jälleen kerran komedian keinoin, muuttuen jälkimmäisellä puoliskolla enemmänkin mustan huumorin ja jopa vähän jännärin puolelle. Kieltämättä elokuva onnistuu kyllä heittämään muutamia teräviä piikkejä televisiomaailman suuntaan. Osa elokuvan henkilöhahmoista on vedetty aika reippaasti överiksi, mutta nykyisessä julkisuushakuisessa tv- ja elokuvamaailmassa näillekin lienee vankkaa todellisuuspohjaa.

Ei Risto kyyneleet silmissä naurata, mutta toimii kuitenkin ihan viihdyttävänä mustana komediana. Onhan jo pohjaidea, että Risto Kaskilahti näyttelee Risto Kaskilahtea sopivan absurdi. Millään ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että nämä samat näyttelijät ovat nykyisin joka toisessa elokuvassa tai tv-sarjassa. Näyttelijä- ja muu tekijäkaarti on pääasiassa tv:n Putous-sarjasta tuttua porukkaa, Kaskilahdella vahvistettuna.

JO

McCartney, Paul: Kisses on the bottom

McCartney, Paul
Kisses on the bottom
MPL Communications p2012



Beatles-legenda Paul McCartneylle (kesäkuussa 70 v.) kävi samoin kuin monelle muulle ikääntyessään: hän ryhtyi muistelemaan menneitä. Tarkemmin sanoen sitä, mitä hänen lapsuudenkodissaan musisoitiin. Hänen isänsä oli amatöörimuusikko pianisti ja tapana oli, että sukulaiset ja ystävät kokoontuivat laulamaan 1930-40- lukujen amerikkalaisia jazz-ja viihdesävelmiä etenkin juhla-aikoina. Isä säesti pianolla ja myöhemmin Paul pääsi säestäjäksi.

Kisses on the bottom – cd koostuu tästä musiikista , lisäksi hän on säveltänyt itse kaksi kappaletta: Only our hearts ja My Valentine, joka on osoittautunut todella suosituksi. Perinteisistä lauluista mainittakoon mm. It’s only a paper moon, Bye bye blackbird ja The glory of love.

Kun kyse on pop-musiikin legendasta ovat myös muut levyllä esiintyvät muusikot huippuluokkaa. Bändin johtajana ja pianistina on Diana Krall. Stewie Wonder soittaa yhdessä kappaleessa huuliharppua ja Eric Clapton kitaraa.

Levyn kokonaissoundi on lämmintä, pienimuotoista ja verkkaista musisointia. Se on aivan toisenlaista, mitä Paul McCartneyltä on totuttu kuulemaan. Ei rockia eikä rollia vaan hän on jättänyt kitaransa ja keskittynyt nostalgiseen ja eleettömään lauluun vanhoja sävelmiä tulkitessaan. (HH)

Lukupiirin kesävinkit

Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri

keskiviikkona 9.5.2012
Veikko Huovinen Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (WSOY 2004)

Lukupiirissä saattelimme Konstan vanhuuden asuinsijoilleen Kainuuseen.

Sama vanha Konsta, joka nuorena miehenä Lentualla tutki luonnon ihmeitä vaeltaa tottuneesti metsien halki. Askel on rauhallisempi ja lepotauot pidempiä kuin ennen, mutta mieli on virkeä. Ukko on ”käpsäkästi olemisen syrjässä” edelleen. Vanhaa ja tuttua, menneen muistelua ja rauhallista eloa hän etsii. Naisihminenkin on tullut tutuksi sen verran, että tietää, miten hänet voittaa puolelleen, joten löytyyhän se kortteeri. - Selman ja Hempan pihamökkiin jätimme hänet odottamaan kesää ja pohtimaan elämän arvoituksia.

Lukupiiriläiset lähtivät myös kesätauolle. Syksyn tapaamisiin jäi vielä kaksi Veikko Huovisen teosta.

”Pojan kuolema” on aiheena 19. syyskuuta 2012 klo 17.

”Luonnonkierto : novelleja, pakinoita, lyhyitä erikoisia 1950-2001” (Siltala, 2012) luetaan lokakuussa, aika sovitaan myöhemmin.

Kiitokset jälleen kaikille lukupiiriin osallistuneille! Kevään aikana kirjaston lukupiiri kokoontui viisi kertaa ja siihen osallistui 75 henkeä. Tämän lisäksi Kajaanilaiset lukupiirit tapasivat Lainan päivänä 8.2.2012.

Linkkivinkkejä kesään

• Panu Rajala kertoo käynnistään Kajaanissa 6.5.2012

http://www.saunalahti.fi/panu/touko12.htm

• Tarja Kerttula lähettää kaikille lukupiiriläisille terveisiä. Hänen ajatuksiaan kirjoista voi lukea blogista ”Lukupiiri on sivuseikka”

http://lukeminen.fi/blogit/lukupiiri-on-sivuseikka/

Lisää kirja-arvosteluja, keskusteluja, vinkkejä ja linkkejä kirja-ihmisille löytyy sivustolta: http://www.kirjasampo.fi/fi

• Veikko Huovinen-seuran kesätapahtumia

http://www.veikkohuovinenseura.fi/

• Kajaanin runoviikko

http://www.runoviikko.fi/

Antoisaa ja kaunista kesää! Kirjojen merkeissä tavataan.

Leena Marja Tikkanen

Helena Meripaasi: Kultaiset sudet

Helena Meripaasi: Kultaiset sudet. Otava. 2012.


Helena Meripaasi on kirjoittanut useita koira-aiheisia nuorten romaaneja, joissa hyvinkin tarkkaan kuvataan koiran hoitoa, kasvatusta ja koulutusta. ”Kultaiset sudet” on juuri ilmestynyt uusin osa ”Irin kennel” –sarjasta. Varhaisnuorten elämää kuvaava teos opastaa nuoria vastuulliseen lemmikin hoitoon ja kaunokirjallisesta muodosta huolimatta antaa paljon tietoa koirien hoidosta ja mm. eri koiraroduista. Eläinsuojelullinen näkökulma tuodaan selkeästi esiin.

Teoksen päähenkilö on alakoulua käyvä Iri, jonka vanhemmilla on kennel ja koirahoitola. Iri ja hänen ystävänsä Minkkis ovat jo melkoisia koira-alan asiantuntijoita, joiden päivittäiseen elämään koirat kuuluvat oleellisena osana. Irin kodin lähettyville on ilmaantunut uusi Kultaisen suden kennel, jonka toiminta vaikuttaa epäilyttävältä. Tytöt havaitsevat kennelin pihalla liikettä, joka viittaa pentutehtailuun. Kennelin toimijat esiintyvät uhkaavasti. Kennel tarjoaa sekarotuisia koiranpentuja ja koirasuden risteytymiä kyseenalaisin lupauksin ja tuloksena on vaikeuksia pentujen ostajille.

Kirjassa kuvataan koiraperheen arkielämää, vanhempien ja isovanhempien tekemisiä, tyttöjen päivittäisiä touhuja koirien kanssa. Teoksen juonena kulkeva salapoliisitarina saa ratkaisunsa, mutta teoksen varsinainen anti on joka sivulla tarkkaan selostettu koiraelämän kuvaus. Varhaisnuorelle koirakuumeen omaavalle kirja antaa hyvän kuvan siitä, millaista koiran omistaminen on. Teos ei sinänsä auta koirakuumeeseen, vaan saattaa lisätä sitä pahastikin. Yhteiselo koirien kanssa on kuvattu sen verran eloisasti, että itse kukin voi kuvitella nelijalkaisen tassuttamassa kotonaan, jos sellaista ei siellä vielä ole. PA.

Åsa Larsson: Uhrilahja

Åsa Larsson: Uhrilahja

alkuteos: Till offer åt Molok, ilmestyy suomeksi toukokuussa 2012

Uskonnolliset pohdinnat ovat usein lähtökohtana Åsa Larssonin kirjoissa. Vanhan testamentin Molok lupasi rikkautta ja menestystä, jos hänelle uhrasi kalleinta, mitä omistaa. Millainen ihminen uhraa oman lapsensa?

Aluksi ammutaan karhu, koska se on syönyt koiran. Avatun karhun vatsasta löytyy karmea yllätys. Tästä alkaa merkillisesti samaan sukuun kertyvien murhien ja onnettomuuksien sarjan selvittely. Tapahtumien juuret ulottuvat kauas menneisyyteen.

Tarina kulkee rinnakkain nykyajassa ja 1900-luvun alussa. Kirjailija on hyödyntänyt Kiirunan kaivoksen ensimmäisestä johtajasta Hjalmar Lundbohmista kerrottuja todellisia, myyttisiä ja romanttisia tarinoita. ”Lapin kruunaamattoman kuninkaan” vaikutus ulottui eri aloille, kuten kaupunkikuvan rakentamiseen, sosiaalisten ja kirkollisten olojen kehittämiseen sekä koulutuksen järjestämiseen Kiirunassa.

Åsa Larsson on todennut, ettei voisi kuvitella kirjojensa tapahtumia mihinkään muualle. Hän on kasvanut Kiirunassa ja siteet sinne ovat edelleen vahvat. Hänen isoisänsä oli Erik ”Kiruna-Lasse” Larsson, joka voitti vuoden 1936 olympialaisissa 18 km hiihdon, mutta kääntyi laestadiolaisuuteen ja lopetti kilpauransa.

Viidennen Rebecka Martinsson –kirjan juoni vie vauhdikkaasti mukanaan. Mieleenpainuvinta kirjassa on silti ympäristön ja luonnon kuvaus sekä henkilöt, joiden suomenkieliset lausahdukset ja aito Norrbottenin murre riemastuttavat. Ajankohta on sattuva, Kiirunan kaupunkia kirkkoineen ja Lundbohm-museotaloineen ollaan siirtämässä pois tieltä, kun kaivoskäytävät porautuvat vanhan keskustan alle.


Historiasta kiinnostuneelle:
Frestelsens berg: en roman om Kiruna-Lasse / Karl Erik Johansson i Backe. 1983.
Hjalmar Lundbohm: "Lapplands okrönte kung." / Åström, Yngve. 1965
(lmt)

Wanhanajan lastenlauluja

Wanhanajan lastenlauluja
VL Musiikki 2011

Wanhanajan lastenlauluja levysarjaan on koottu vanhaa lastenmusiikkia arkistojen kätköistä.Äänitteet on tehty v. 1949-1960 ja ne kuullaan levyillä uudelleenmasteroituina alkuperäisäänityksinä. Lauluissa riennetään metsäretkelle, kierretään ympäri maailmaa ja lauletaan monenlaisista eläimistä.Lastenlaulut ovat ajalta, jolloin lauluissa oli tarina, opetuskin ja kunnon orkesterisäestys.

Yksi levyjen säveltäjistä on Georg Malmsten, jonka tekemät laulut, varsinkin Mikkihiirilaulut ovat klassikkoja. Niissä esiintyy kertoja, seikkailuun joutuva Mikki ja jokin paha tai pelottava vastavoima.

Huomattavaa on, että Malmsten teki myös Suomen ensimmäisen orkesterisäestyksisen lastenlevyn nimeltä Sairas karhunpoika. Hän toteutti myös samaa lapsia arvostavaa linjaa myös muilla lastenlevyillä. Näin hän loi pohjan ja esikuvan tuleville lastenlevyille. Hän sävelsi lastenlauluja radion lastenohjelman Markus-sedän soittolistalle.

Levyn muista lukuisista esiintyjistä mainittakoon Kipparikvartetti, Mirjam Helin, Marjatta Pokela,Tapio Rautavaara ja Saukki & Oravat. Levysarjan lastenlaulut ovat lastenmusiikin klassikkoja, jotka antavat kuulijalle musiikillisia elämyksiä ja ennenkaikkea iloa sukupolvesta toiseen. (HH)

Liisa Lauerma: Sukuseikkailu

Liisa Lauerma: Sukuseikkailu. Kuv. Ismo Rekola. Lasten Keskus. 2011.

Sukuseikkailu on aikuisen ja lapsen yhteiseen sukutyöskentelyyn tarkoitettu teos, joka opastaa tutkimaan omia juuria ja sukeltamaan oman suvun muistoihin. Teoksessa neuvotaan, miten lapsen kanssa voi tekemisen kautta muodostaa kuvaa omasta lähipiiristä.

Teoksen tarina kertoo Niken ja Nooran suvusta. Heidän sukulaistensa tarinoita, kohtaloita ja elämänkulkua käydään läpi. Sivuilla on kysymyksiä, joita lapsi voi esittää omassa lähipiirissään. Nikke on mm. haastatellut mummojaan ja selvittänyt, millaisia myötäjäisiä morsiamet ovat tuoneet sukuun. Suvun salaisuuksia löytyy myös; henkilöitä kuten Merille Karannut Hulttiopoika. Omasta suvusta opastetaan tekemään riikinkukon pyrstö, juna, sukutalo, sukukortisto ym.

Sukumaantieto taas selvittää, miltä paikkakunnilta isovanhemmat ovat lähtöisin ja missä on heille tärkeitä paikkoja. Santeri-isä ja Olavi-pappa ovat käyneet Lapissa laskettelemassa, mutta isopapan Lapin muistot liittyvät sota-aikaan. Isomummu taas muistaa kotitalon Karjalan kannaksella ja evakkoon lähdön. Näistä muistoista opastetaan tekemään sukukartasto.

Arkipäivän elämää muistellaan erilaisten kotien kautta. Osa sukulaisista on kotoisin vanhasta pohjalaistalosta tai 1800-luvun työläiskorttelista, mutta Noora ja Nikke asustavat 1970-luvun kerrostalossa. Keittiöistä löytyy eri aikakausien työvälineitä ja astioita. Jokaiselta sukupolvelta löytyy omat suosikkireseptinsä ja lempiruokansa. Muistella voi myös, millaisia leikkejä lapsena on leikitty ja mitä leluja on ollut tai mitä tauteja kukin on sairastanut ja miten niitä on hoidettu. Lasten keskuksen nettisivuilta löytyy teokseen liittyvää lisämateriaalia yhdessä tekemisen tueksi. PA

Veikko Huovinen: Viime talvi: arvokeskustelua

Veikko Huovinen: Viime talvi: arvokeskustelua. WSOY, 1998

Lukupiirissä 21.3.2012

Päiväkirjassaan Veikko Huovinen tarkkailee kotimaan ja maailman taloudellista ja poliittista tilannetta, seuraa urheilua ja kommentoi osuvasti hämmästyttävän monia tv-ohjelmia. Lukija ihmettelee, miten aika riittääkin työn ja kalastusreissujen lisäksi.

”Kirja on siitä hyvä kaveri, että se on hiljaa kun lyö kannet kiinni…”. Tuntuu kuitenkin siltä, että kirjailijalla on alati jokin teos avoinna, talven aikana kirjailija ehtii lukea kymmeniä kirjoja. ”Koko elämä on mennyt lukiessa kirjoja ja sanomalehtiä”, Huovinen kirjoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo. Alla lista ”Viime talven” lukemisista.

Aapa, Uula: Kaukopartio-kirjat
Colliander, Tito: Sallinen, 1979
Haanpää, Pentti: Korpisotaa, 1940.
Heikinheimo, Seppo: Mätämunan muistelmat, 1997
Itkonen Terho : Koltan- ja kuolanlapin sanakirja 1-2, Suomen lappalaiset 1-2, 1948
Karjalainen, Kukka-Maaria: Isä, 1998
Kansa taisteli -lehdet
Keinonen, Yrjö: Huipulla 1977
Kekkonen, Urho: Matkakuvia Kainuusta ja Lapista 1977
Kejonen, Kirsti : Elämää suurella virralla: totta ja tarua Tenolta, 1995
Kejonen, Pekka: 60-luvun kuvat ja muita otoksia, 1997
Kianto, Ilmari: Ryysyrannan Jooseppi, 1952
Knabe, Konrad: Lapin lentotiedustelijat 1983
Kojo, Viljo: Suruttomain seurakunta, 1921
Kuosa, Tauno A. F. Airo : legenda jo eläessään: päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo operaatioiden johtajana 1939-1945, 1979
Larres, Matti: Espanjan ruokien ja juomien sanaopas 1993
Liljefors, Lindorm Pohjolan metsästys : metsästystavat kuvin ja sanoin, 1966
Linna, Väinö: Tuntematon sotilas 1954
Liukkonen, Tero: Veikko Huovinen: kertoja, veitikka, toisinajattelija, 1997
Munsterhjelm, Erik: Kultakuumetta : malminetsijänä ja turkismetsästäjänä Kanadassa 1945
Munsterhjelm, Erik: Kanootilla ja koiravaljakolla 1947
Norell, Erkki Perhokalastajan vuosi, 1997
Ōoka, Shōhei: Tulia tasangolla : romaani, 1982
Pohjolan poliisi kertoo, alkaen v. 1997
Poortvliet, Rien ”Die ark van Noach”, 1985
Päätalo, Kalle teoksia
Raevuori, Antero: Klondiken veljekset, 1975
Reinikainen, Alpo Taipaleenjoen tulessa: posliinipojan talvisota, 1980
Reinikainen, Alpo Toisten on kuoltava: posliinipojan jatkosota : 1. osa, 1981
Reinikainen, Alpo Varsinainen asiamies: posliinipojan jatkosota, 1983
Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä, 1997
Remarque, Erich Maria: Länsirintamalta ei mitään uutta, 1973
Siilasvuo, Hjalmar: Suomussalmen taistelut, 1940
Slioor, Tabe Tabe, 1997
Somersalo, Arne: Taisteluvuosien varrelta 1931
Tanner, Väinö: ”Suomen tie rauhaan 1943-44” 1952
Tervo, Jari: Tuulikaappimaa ym. 1997
Turtola, Martti Aksel Fredrik Airo : taipumaton kenraali, 1997
Tuomioja, Vappu Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911-1945, 1997
Tuompo, W. E. Päiväkirjani päämajasta 1941-1944, 1968
Wendel, Otto: Kuolleiden on puhuttava 1960
Vesterinen, Veikko: Suoraan sanoen puolustusvoimien puolesta, 1997
Kolmen kenraalin kintereillä, Presidentti Koiviston adjutanttina
Vilkuna, Kustaa: Lohi, 1974
Vilmi, Jorma: Sotkamon historia, 1997
Vähämäki, Jussi: Elämä teoriassa: tutkimus toimettomasta tiedosta kommunikaatioyhteiskunnassa, 1997
(väitöskirja) (siteerasi Hesaria)
(lmt)

Lukupiirin talvea 2012

Lukupiirin tapahtumien muistiin merkitseminen oli hiipua talven pakkasiin. Onneksi lukupiiritoiminta on voimissaan. Ennen joulua luettiin Kasinomies Tom (Otava 1990), jonka ennakoivaa ajankohtaisuutta ihasteltiin, ja aavisteltiin, ettei aihe vieläkään ole vanhentunut. Teoksesta löytyy runsaasti arvioita ja viitteitä lehdistä ja netistä, ohessa esimerkkinä Salla Brunoun artikkeli.

Kevät 2012 alkoi lyhyillä erikoisilla ”Kukuškat : moniaita kertomuksia ja pakinoita” (WSOY 1993). Siinä on kaksi osaa ”Sattumuksia EY- ja SEV-maissa” sekä ”Vapaita suhteita”. Poliittisten satiirien, Kekkos-aiheiden ja urheilun lisäksi teoksessa on tyyliltään poikkeava, totinen juttu ”Suuri muutto”. Siinä kerrotaan miehestä, joka haluaa muuttaa talonsa ja tavaransa ihmisineen, eläimineen päivineen järven jäälle. Yhä kauemmas talous siirtyy, yhä epävarmempaa on jään kesto. Jään sulaessa vetäydytään kohti mannerta, ja kesällä tähytään seuraavan järven aavaa ulappaa. Vaellus vertautuu ihmisen epävarmaan vaellukseen ”Telluksen rupisella pinnalla”. Se voidaan lukea myös kirjailijan kutsumuksena. ”On oltava luja, periksi ei saa antaa. On uskottava asiaansa. Luonteva, hätäilemätön kerronta on paras aseeni. Pois mielestä maailman pilkka ja epäuskoisten kuiskuttelut!”

Lainan päivänä 8.2.2012 kajaanilaiset lukupiirit esittäytyivät lukupiiritapaamisessa pääkirjastolla. Mukana olivat Akateemisten naisten lukupiiri, Kaukametsän lukupiiri, Pirkkolan lukupiiri (Kajaanin srk.), Pupulan lukupiiri, Suomalaisen kirjakaupan lukupiiri, Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri sekä "Innostu kirjoista" - facebook yhteisö. Paneelin alustajana ja vetäjänä toimii "lukupiiriveteraani" Risto Brunou.

Tilaisuus keräsi pakkasiltana mukavan yleisön ja keskustelu olisi jatkunut pidempäänkin. Lukupiireille on yhteistä lukeminen. Kirjojen valinta, käsittelytapa, tapaamistiheys ja avoimuus vaihtelevat. Jatkuvuus ja jäsenten välinen luottamus tuo jokaiseen piiriin ainutlaatuisen tunnelman. "Kirja herää eloon vasta, kun se luetaan. Lukupiirissä se luetaan monesta eri näkökulmasta, jolloin kokemus kirjasta syvenee ja oppii uutta", yleisön kommentti tiivisti lukupiirien merkityksen. Yhteistoimintaa kannatta jatkaa ja sitä on jo jatkettukin. Kevään kuluessa on vierailtu ”naapurissa”, jotkut ovat löytäneet toisen tai kolmannen lukupiirin harrastukselleen.

Pietari Suuri hatun polki: romaani (WSOY 1995) on julmien yksinvaltiaiden viimeiseksi ilmestynyt osa. ”Naurakaa ajoissa hulluille pedoille” lausui Huovinen Hitler-kirjansa jälkeen. Hän on myös todennut, että yhtenä lähtökohtana sarjalle on ollut kysymys, miksi ihmiskunta aina antaa pettää itseään. ”Joku huutaa kovalla äänellä torilla ja kansa mölisee, hurraa … möö … vallankumous …”

Venäjän historia ja nykypäivä on tänä talvena ollut uudenkin kirjallisuuden aiheena. Laila Hirvisaaren "Minä, Katariina" lähestyy päähenkilöään aivan eri näkökulmasta. Molemmissa kirjoissa käy ilmi valtakamppailujen armottomuus ja se miten julmasti valtiaiden epäsuosioon joutuneista tai poliittisesti vaikeiksi osoittautuneista henkilöistä hankkiudutaan eroon. Lasten kohtalo on surullisin tässä pelissä, jos he jäävät henkiin, he eivät muusta tiedä, he jatkavat julmuuksia. Tämä kierre ei ole maailmasta hävinnyt.

Huovisen teksteihin ja kieleen palataan kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä jatkuvasti. "Pietari Suuri Hatun polki" on päässyt sanakirjan malliesimerkiksi sanaleikeistä. Siis miten se menikään: "Suutari pieri ...." ?

Lehtiartikkelit:
Keskinen, Tuomas: Jäähyväiset tyranneille: Veikko Huovinen piruilee nyt Pietri Suurella. Iltalehti. Viikonvaihde. 9.9.1995, s. 16-19.
Kinnunen, Eeva: Veikko Huovinen: "Naurakaa ajoissa hulluille pedoille". Kotimaa 21.9.1984, s. 3.

5.4.2012 lmt

Thor

Marvel-sarjakuvissa viitisenkymmentä vuotta seikkaillut Thor on myös saanut oman elokuvansa sarjakuva-elokuvien buumissa.

Pääjumala Odin (Anthony Hopkins) on siirtymässä sivuun Asgårdin kuninkaan paikalta ja uudeksi pääjehuksi on ehdolla veljekset Thor (Chris Hemsworth) ja Loki (Tom Hiddleston). Tästäpä tietenkin seuraa kateutta ja muita jännitteitä veljesten välille, koska perinteisesti esikoinen valitaan uudeksi kuninkaaksi ja kuopus jää nuolemaan näppejään. Asiat kuitenkin mutkistuvat Thorin ylimielisyyden vuoksi ja Odin karkottaa hänet Asgårdista, ja minnekäs muualle kuin Maahan. Thor myös menettää Mjölnir-vasaransa. Maassa Thor törmää (kirjaimellisesti) tutkija Jane Fosteriin (Natalie Portman) esikuntineen. Tästä alkaa Thorin matka paremmaksi ”ihmiseksi”, vasaransa etsintä ja Asgårdiin paluu.

Leffa sisältää ryminää ihan omiksi tarpeiksi. Mäiske on sopivan sarjakuvamaista, joten ikärajaksi on saatu laajempaa katsojakuntaa silmällä pitäen K12. Thor menee allekirjoittaneen listoilla 2000-luvulla tehtyjen Marvel-leffojen kärkikaartiin ensimmäisen Iron Manin ja X-Menien kannoille. Tällainen 80-luvun Marvel-sarjakuvien ystävä viihtyi leffan parissa varsin hyvin vajaan kaksituntisen. Tehosteet toimii, vauhtia riittää ja pääosien näyttelijät hoitavat hommansa. Hemsworthilla on sen verran hauiksessa papua, että täyttää Thorin mitat. Leffaan on saatu sopivasti huumoria. Thor myös sisältää tarkkaavaisille pieniä viittauksia sarjakuvamaailmaan. Tarina etenee jouhevasti, lieneekö syynä tämäntyyliselle leffalle yllättävä ohjaaja Kenneth ”Shakespeare” Branagh. Myös leffan äänimaailma potkii mukavasti, ainakin jos sitä kuulostelee kohtalaisella vahvistimella 5.1 -kaiutinsysteemeineen.

Kuten muissakin viimevuosien Marvel-elokuvissa, lopputekstien jälkeen on pienet maistiaiset tulevasta. Laatuleffa, laatutoteutus ja myös itse dvd:n laatu kestää vertailun. Viihdyttävä sarjisleffa!

JO

SLASH: Made in Stoke 24/7/11

SLASH: Made in Stoke 24/7/11
Armoury Records p2011

Parhaiten entisenä Guns N´ Roses kitaristina tunnetuksi tullut Slash on koostanut eräänlaisen best of -kokoelman uransa vaiheista, kun mieheltä on julkaistu tupla live levy nimeltään Made in Stoke 24/7/11. Kahdelta levyltä löytyy nimittäin hyvin monipuolinen läpileikkaus kappaleista, joita on julkaistu aiemmin Guns N´ Roses, Slash´s Snakepit ja Velvet Revolver yhtyeiden puitteissa.

Slashin edellisestä soololevystä poiketen, nyt kuullaan vain yhtä laulusolistia. Ratkaisu on toimiva ja Myles Kennedy hoitaa homman erinomaisesti, luoden levylle yhtenäisen ja vahvan laulusoundin. Itse asiassa koko muukin yhtye ja eritoten maestro itse, on kautta linjan erinomaisessa vireessä ja tutut ja vähemmän tutut kappaleet saavat tanakkaa päivitystä tähän päivään.

Sweet child o’ mine, Paradise city, Rocket Queen, Civil war jne. ovat kaikille Guns N´ Roses faneille tuttuja biisejä ja komeasti ne kulkevat livenä tälläkin kertaa. Kennedyn laulu kuulostaa paikoin hämmästyttävän samalta kuin W. Axl Rosella aikoinaan, joten nykyversiot kappaleista ovat hyvinkin alkuperäisen veroisia elleivät jopa vahvempia vetoja.

Slashin levyuutuus on luonnollisesti pakollinen tapaus miehen faneille mutta erittäin tutustumisen arvoinen myös kaikille miestä vähemmän kuunnelleille rockin ystäville. (KK)

Mediamaassa: tarinoita lapsista ja mediasta

Mediamaassa: tarinoita lapsista ja mediasta. Toim. Tittamari Marttinen. Saarnikirjat. 2011.

Mediamaassa-kirja sisältää seitsemän tarinaa lapsista median parissa. Kirjoittajat ovat tunnettuja suomalaisia lastenkirjailijoita. Teos on julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön Lapset ja media –kokonaisuuden tuella.

Suvi on seitsemänvuotias tyttö, jonka paras kaveri Heta on muuttanut perheensä kanssa ulkomaille. Syntymäpäivänään Suvi saa lahjaksi mm. tietokoneen ja vaikka lahja ei häntä alkuun kiinnostakaan, löytää hän kohta mahdollisuuden olla sitä kautta yhteydessä kaveriinsa toiseen maahan. Suvi keksii monia uusia mahdollisuuksia yhteydenpidolle.

Iiro on innokas tietokonepelien pelaaja ja aika tietokoneella tahtoo vierähtää ohi sovitun aikamäärän, kun ei ole muuta tekemistä. Mummolassa vaarin ja mummon kanssa löytyy kaikenlaista tekemistä ja tällä kertaa vaari on kehitellyt mainion keinon luonnon tarkkailuun.

Muissa tarinoissa kerrotaan mm. Kuusipuiston koulusta, jossa oppilaat suunnittelevat koululle nettisivuja sisältönä mm. blogeja, tarinoita ja kirja-arvioita; Evasta, joka opettelee vasta lukemaan ja jonka luona vierailee aakkosrosvo; äidistä ja tyttärestä, joiden suosikkielokuva saa kyyneleet silmiin molemmille; virtuaalilemmikistä, jolla voi harjoitella lemmikin vastuullista hoitamista.

Tarinat ovat fiktiota ja kertovat tavoista hyödyntää mediaa lasten elämän erilaisissa tilanteissa. Tarinoissa korostetaan lasten ja vanhempien yhdessä tekemistä ja vanhempien läsnä oloa mediamaailmassa. Teoksessa vinkataan myös lasten verkkosivustolle www.okariino.fi, josta löytyy vinkkejä mm. kivoista kirjoista ja jonne voi kirjoittaa vaikkapa omia tarinoita. PA

Murakami, Haruki: Norwegian wood

Haruki Murakami: Norwegian wood.

Suomentanut: Aleksi Milonoff.
Tammi, 2012 (Keltainen kirjasto). 426 s.

Kipeän kaunis nuoruus palaa Toru Watanaben mieleen Beatlesien Norwegian Wood kappaleen myötä. "I once had a girl or should I say she once had me..."

On vuosi 1969 Tokiossa. Ystävänsä kuoleman jälkeen Toru rakastuu tämän morsiameen Naokoon, joka lähtee toipumaan surustaan hoitoyhteisöön. Se on omalaatuinen, eristetty kommuuni, jossa hoidettavien ja hoitajien välistä eroa ei oikein huomaa. Naoko vaipuu yhä syvempään masennukseen. Naokon huonetoveri Reiko toimii viestien välittäjänä ja kiinnostuu itsekin Torusta.

Toru kaipaa rakastettuaan, mutta toverit houkuttelevat yksinäisen nuorukaisen mukaansa. Itsevarma Nagasawa tutustuttaa Torun Tokion yöelämään. Ennakkoluuloton ja teräväsanainen Midori piirittää Torua. Harva osaa tiivistää pornoelokuvan katsomon tunnelman yhtä herkullisesti kuin Midori. Suhtautuminen vaikeaan perhetilanteeseen on mutkaton: "Jos paskan peseminen vaatii myötätuntoa, minä olen kyllä sata kertaa myötätuntoisempi kuin muut! ”

Kirja kuvaa opiskelijaelämää ja sen kuohuntaa 60-luvulla. Politiikkaa puhutaan opintopiireissä ja luennoilla. Seksi on vapaata, mutta lesbosuhteen paljastuminen on kuin kuolemantuomio.

Murakami kertoo miten vaikeaa on kasvaa aikuiseksi, mitä on ystävyys ja huolenpito, mitä on rakkaus. Muistelmana kirjoitettu tarina etenee melodisesti ja surumielisesti kuin Beatles-sävelmä.

Haruki Murakamilta on  suomennettu yhteensä neljä teosta, joista varsinkin "Sputnik, rakastettuni" ja "Kafka rannalla" ovat saavuttaneet suuren suosion. Nyt suomennettu "Norwegian Wood" on kirjoitettu niitä aikaisemmin. Kirja oli Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos. Sen pohjalta tehty elokuva esitetään Kajaanin elokuvakerhossa helmikuun alussa. Mielenkiintoista nähdä miten tarina on muuntunut elokuvaksi. (lmt)

Greensleeves : English Pastoral Music

Greensleeves : English Pastoral Music
HNH International 2004

Seesteistä maalaistunnelmaa musiikin avulla kuvaillaan levyllä Greensleeves. Kautta aikain säveltäjät ovat saaneet virikkeitä kansanmusiikista, tällä levyllä esitellään englantilaisten säveltäjien tuotantoa.

Ralph Vaughan Williams oli aikansa (1872-1958) johtavia säveltäjiä. Hän oli kiinnostunut kansanmusiikista sävelsi mm. pastoraalisinfonian ja keräsi Etelä-Englannista kansanmusiikkikappaleita. Kansansävelmä Greensleeves on peräisin 1500-luvulta ja siitä on tehty useita sovituksia. Tunnetuimpia on levyllä oleva Vaughan Williamsin orkesteriversio Fantasia on Greensleeves. Se sisältyy oopperaan Sir John in Love, joka puolestaan pohjautuu Shakespearen tekstiin Merry Wives of Windsor.

Greensleeves tunnetaan myös joululauluna What Child is this sekä poliittisena balladina.

Levyltä löytyy myös Ronald Bingen iki-ihana Elisabetin serenadi. Binge erikoistui viihdemusiikkiin ja soitti mykkäfilmien taustaorkestereissa. 1950-luvulla hän toimi Mantovanin orkesterin sovittajana ja omisti Elisabetin serenadin orkesterille.

Muita levyn säveltäjänimiä ovat mm. Gustav Holst, Frederic Delius ja Edward Elgar.

Jos talvi pitkästyttää, voi tätä levyä kuuntelemalla siirtyä mielessään haaveilemaan kesän vihreistä niityistä. (HH)