Lukupiiri 19.5.2010
Maila Rättyä
Veikko Huovinen: Lyhyet erikoiset, 1967
Tiesin jo etukäteen, että kirjassa on nimensä mukaisesti joukko lyhyitä juttuja. Mietin, miten lähestyisin kirjaa. On älytöntä käsitellä kaikkia lukutaitoisille ihmisille.
Strategiani on seuraava: Kun sain kirjan käteeni, otin esille sisällysluettelon ja valitsin 21 jutusta kuusi otsikkoa tietämättä ollenkaan niiden sisällöstä. Lukaisin kirjan läpi tarkistamatta, mitä olin kirjastossa valinnut. Olipahan mielenkiintoista aloittaa varsinainen käsittely.
Kirja on jaettu kolmeen osaan: Kavaltajapisitiäsiä, Pieni missisarja ja Vapaita suhteita.
Ensimmäisen jutun valintaperusteena oli paitsi sen paikka kirjan alussa, etenkin latinankielinen nimi EFIALTES MANIFESTATOR – pantomiimi edistykselliselle teatterille, s.9
Näyttämöni on huone ja kellari, jossa on harlekiiniasuinen, epämääräinen möhkäle, kuitenkin ihmishahmo. Hahmo koputtelee lattiaan, mies kuuntelee ja pelkää. Lopulta hän kutsuu apujoukot, joilla on koje tunnistamiseen ja pora torjumiseen. He löytävät olennon ja poraavat reiän sen päähän ja poistuvat. Mies panee termospullon korkin reikään ja jatkaa mukavaa koti-iltaansa.
Tutkijat varmaankin ovat löytäneet syvällisiä taustoja jutuille, mutta minua ihmetytti, miksi olento ei siirtynyt syrjään, vaan antoi porata reiän päähänsä! Kieli on niin huovismaisen kuvailevaa, että pantomiimi ei kaipaa edes näyttelijöitä.
NUORIKOKSI TUNISIAAN s. 25
Tunisia kiinnosti. Olin siellä 80-luvulla opiskelijaporukan kanssa viikon. Juttu kertoo Pertta-nimisestä urheilijatytöstä. Hänen aikaansa 800 metrillä ei mainita, mutta se oli parempi kuin Vieno Piiraisen 2.12.
Kuvaus Pertan asunnosta s. 26 – Pertta saa erikoisia vieraita s. 26-27.
Yhä erikoisemmaksi tilanne muuttuu, kun Pertalle esitetään kosinta, joka tietäisi muuttoa Tunisiaan.
Taloudellinen puoli on kunnossa, mutta Pertta vaatii seuraavia oikeuksia: 1-4 s.29. Pertta valmistautuu matkaan tekemällä vaateostoksia ja kirjan ”Suvunjatkaminen aikamme kuvastimessa”.
Pertasta huolehtiva urheilusihteeri luottaa siihen, että Pertta tulee takaisin. Albertilla (sulhanen) on useita vaimoja, jotka luultavasti tekevät Pertan elämän vaikeaksi s.31. Toinenkin mahdollisuus on – perhe, j oka haittaisi harjoittelua. Lopputulos on optimistinen s.32.
SUURI PÄÄ s.82
Kiinnosti mikä ihmeen pää! Suurtorille tehdään salaperäistä patsasta – valmiina suuri pää. Patsas on eripuraisen Suomen kansan ylin neuvonantaja. Minulle tuli heti mieleen presidentti Kekkonen. Kun on neuvon saanut, siitä ei voi valittaa. Isäntämies Vauxhall-autolla kysyy puiden hintoja. Kumman ajankohtaiselta tuntui radion tirehtöörin kysymys s. 87. Alkukankeuden jälkeen kysyjiä riittää. Suuren pään vaikutus on positiivinen s.90.
YLLÄKKÖ HUOLTOKESKUKSESSA s. 124
Nimen perusteella en oivaltanut, että kyse oli kaukopartiomiehistä. Pikkuserkkuni mies kuului Marttinan sisseihin ja olen lukenut monta kirjaa, jotka korvaavat kyllä hyvänkin dekkarin. Juttu kertoo kaukopartio-Pässin tuhoamisreissusta Petrushkan (onko Petroskoi?) huoltokeskukseen. Tässä liiallinen itsevarmuus kostautuu ja porukka laskettelee suksilla suoraan rysään, joka on viritetty partion tuloreitille. Mitä mahtavat olla NKVD-miehet?
Sodan hulluus kuvataan vakuuttavasti, samoin pienen kansan kova osa. Lopputoteamus: s.131.
HEINKENKÄ s.150
Juttu kertoo kalareissusta Lappiin ja kuten tavallista, suurimmat saaliit pääsevät karkuun. Oudot tuntemukset edeltävät törmäämistä ”puoli metriä korkeaan ja puolitoista metriä pitkään pinoon, joka oli tehty saraheinistä”. Ensisäikähdys yhdisti pinon eläimeen, mutta pinossa oli vain lappalaisten kenkäheiniä kuivumassa. Seuraavana päivän tuli vanha eukko kantaen selässään suurta kenkäheinätaakkaa. ”Hän kysyi olisiko meillä lääkettä-” Heinäkenkä kiinnosti, kun tiesi mitä ovat kenkäheinät.
PANEELIKESKUSTELU NAVETASSA
Paneelin osanottajat ovat mullikka, kana, pässi ja sika, aihe ”Kotielukka aikamme kuvastimessa”: Paneelissa käsitellään eläinten ja ihmisen yhteiselon eri puolia – aina molemmin puoleisesta hyötymisestä hyväksikäyttöön. Välillä keskustelu käy kiivaanakin ja puheenjohtaja joutuu puuttumaan kanan kielenkäyttöön, s.158. Sian ongelma on kuoleman jälkeinen hajonta eli dispersio, s.160. Pässi suree kivestensä joutumista loppasuisen herkuttelijan lautaselle, mullikka kuvaiee verensä kohtaloa s.161. Lintulaudalle päädytään mielellään.
Puheenjohtaja toteaa myönteisen kehityksen, s.162 ja häntä kiitetään, keskustelijat nukahtavat. Lopputoteamus: ”Talon päädyssä tuuli paukutti auki jäänyttä luukkua”.
TARZAAN JA SUOMI s.106
Ei ollut mikään edellisistä lempparini. Yhtä varmasti kuin ensimmäisellä kerralla nousi ”Hirri”, nousi nyt ”Tarzan ja suomi” kirkkaasti muiden yläpuolelle. Poikani kanssa katsoin aikoinaan elokuvat mustavalkoisesta telkkarista ja kummipojalleni ostin lahjaksi koko kirjasarjan.
Kirjailija esittää lausunnon aiheesta: Tarzanin mahdollisuudet viettää viidakkoelämää Suomessa. Ensiksi käsitellään aihetta Tarzanin tulo Suomen rannikolle. Rantautumisvaihtoehtona mainitaan Ii ja Simon seudut, jotka ovat asumattomia. Toiseksi on ratkaistava kasvattiäitiongelma: karhu s.108 ja lehmä s.109.
Sitten käsitellään ns. ”elämää suomalaismetsissä” ”Kesällä ja muuna lumettomana aikana”: Eteneminen puusta puuhun ei onnistu kuin ehkä hirven suoliköyden avulla, s.111-112.
Talvella ei ole ainakaan helpompaa. Onnellisinta olisi päästä ns. ”sisäruokintaan”: s.113. Eläinkumppanitkin olisivat kortilla, ei löydy oikein sopivaa. Laitumella kuljeskelu herättäisi viranomaisten epäluulot.
Lausunto päättyy mehevään ”Loppupäätelmään”: s.114-115.
MAILAN LOPPUTOTEAMUS.: Kirja on nimensä väärti, lyhyitä ovat ja erikoisia. Vasta toisella lukemalla alkoi jäädä jotakin mieleen. Jutut muuttuivat toisella kerralla myös mielenkiintoisemmiksi. Yhden kerran luetuista en muista juuri mitään. Pidin enemmän Hirristä. Kesälomalla en lue Huovista!
